maanantai 24. marraskuuta 2014

Better than you!

Oltiin lauantaina lasten kanssa Kiimingin paloasemalla. Meidän perheen ensimmäinen "Päivä paloasemalla" -tapahtuma.
Turhauttaa lukea aika ajoin kommentteja, joissa viitataan minun olevan ja pitävän itseänä muita parempana äitinä ja kasvattajana. Eli tehdäänpä nyt kerralla selväksi, jottei jää mitään epäselväksi: Pidän itseäni hyvänä kasvattajana, vanhempana ja äitinä. Itseasiassa pidän itseäni erinomaisena - jopa täydellisenä. Enkä ainoastaan pidä, vaan olen noita kaikkia myös. Ja meidän perhe, se se vasta täydellinen ja tasapainoinen onkin. Ja kukaan ei sitten ole tästä erimieltä - eihän?

Niin. No. Paitsi minä. Harmittaa ettei kasvatukseen liittyvistä asioista monestikaan pysty kirjoittamaan ja keskustelemaan ilman syyllistymisen tunteita. Luitko esimerkiksi edellisen postaukseni toukkapusseista? Mitkä ajatukset ensimmäisenä nousi mieleen? Kommenteissa ainakin näytti esiin nousevan se kuinka taas äidin mukamas pitäisi olla täydellinen tai kuinka äitejä pidetään tyhminä.

Arvaa mitä ajatuksia minulle heräsi ensimmäisenä lainatusta tekstin pätkästä? 

Ajatus siitä, että todellakin niin sairaanhoitaja- kuin lääkäriliitonkin pitää puoltaa ja tukea tutkimuksilla hyväksi todettuja lääketieteellisesti perusteltavissa olevia toimintatapoja vauvanhoitoon. Ja mikä mahtava tunne itselle tuli, kun ehkä kerrankin osasin erilaisen kommentin luettuani ajatella muutakin kuin sitä, että taas minulta äitinä vaaditaan täydellisyyttä. Tai että taas minua ollaan syyllistämässä, sillä en minäkään pidä vauvaani ihokontaktissa.. 

Heräsi myös ajatus siitä, että ei tuosta ihokontaktissa olemisesta oikeastaan edes missään puhuta. Paitsi keskosten  vanhemmille vauvateholla. Pitäisikö siitä puhua enemmän?

Oulun paloasemilla ei järjestetty tapahtumia, vaan uuden ideaparkin pihalla. Sinne rysikseen ei tahdottu.
Äitien syyllisyyden tunne ja puolustusreaktio puskee pintaan kaikkialla. Oli kyse sitten lasten kanssa leikkimisestä, ruokailusta (sormiruoka, purkkiruoka, kotiruoka, valmisruoka) tai vaikkapa nukkumisesta (liina, vaunut, pinnasänky, perhepeti, unikoulu, lapsentahtisuus).

Onpa nähty sekin, kun joku kokee syyllistämisenä ja huonommaksi äidiksi sanomisena toisen vastauksen  kysymykseen: "Kuinka kukaan uskaltaa nukkua vauvan kanssa perhepedissä? Minä en ainakaan." Kommentti siitä kuinka itseäkin on perhepeti joskus pelottanut etenkin kätkytkuoleman kannalta ja linkki perhepeteilystä kertovalle sivulle olivatkin erilailla tekevien pitämistä huonompina.. 

Olen minäkin tuntenut itseni paskaksi mutsiksi ja vetänyt herneet imetys- ja pulloruokinta-, rintamaito- ja korvikekeskusteluista. Olen itkenyt, rääkynyt ja parkunut surkeuttani, kun en ole synnyttänyt alakautta, luomuudesta puhumattakaan, enkä kyennyt pitämään lastani kohdussa yhdeksää kuukautta turvassa.

Elämä on erilaista eikä mene (aina) niin kuin täydellisissä oppikirjoissa. Se ei silti tarkoita etteikö optimitilanteessa jokin asia oikeasti voisi olla parempi tehdä jollain tietyllä tavalla. Esimerkiksi vaikkapa se luomusynnytys ja rintamaito suoraan rinnasta. Tai se ihokontaktissa oleminen, perhepeti, jne.

Mutta tarvitseeko syyllistyä, jos ei noita tee? Tai voisiko pohtia ja kokeilla  tehdä asiat toisin, jos ennen ei ole tullt ajatelleeksi? Voisiko silti pyrkiä tekemään asioita enemmän sen optimin mukaan itseään syyllistämättä? Ne asiat, jotka omassa arjessa pystyisi ehkä muuttamaan.

Käytiin rastikierroksella ja sen jälkeen saatiin mehua, piparia ja puuhakirja. Puolison mielestä oli tylsää. Lasten mielestä tosi kivaa.
Mistä asioista sinä viimeksi vedit herneen nenään?
Vai pystyykö kasvatuksesta keskustella ilman,
että tarvitsee tuntea syyllisyyttä ja tai toisen pitävän itseään parempana?

13 kommenttia:

  1. No hei, eilisestä keskustelusta kanssasi! :D Enkä edelleenkään ole samaa mieltä! Mut mä syyllistyn aina ja kaikesta, se on joku sisäänrakennettu malli vähän niinku painimisen tarve pojilla :) (En ole koskaan paininut, enkä paini, enkä oo tosiaankaan mikään "prinsessa" enkä tule olemaankaan (jos "poikatyttö"-termi on out!).)

    Jokaisella on oma tapansa kasvattaa, ja muiden tapoihin en herkästi puutu, mielipiteen voin sanoa ja siitä saa (ja pitää) olla eri mieltä! :)

    VastaaPoista
  2. Mahdottoman hyvä kirjoitus! Jeee hyvä sinä :)
    Mun mielestä provosoituminen itsessään ei ole huono asia. Mutta huono juttu on jos se provosoituminen tekee sen että käy hyökkääväksi ja henkilökohtaisuuksiin. Että pönkittää itseään lyttäämällä toista.
    Mun mielestä provosoitumista pidetään pitkälti vaan negatiivisena mutta eihän sen tarvitse sitä olla. Parhaimmillaan se voi olla heräte joka pistää miettimään omia toimintatapojaan, tekemään korjausliikkeen tai sitten hyväksymään ne omat toimintatavat ja jatkamaan. Provosoituminen ei vaadi sitä että käy henkilökohtaisuuksiin mutta valitettavan usein niin käy. Jotkut asiat on vaan jostain syystä helpompi käydä läpi ja käsitellä niin että alkaa ilkeäksi kuin että kohtaisi ne itsessään. Ei missään tapauksessa oikein mutta kai joskus inhimillistä? Ehdottoman hyvä että kirjoitit asiasta.

    VastaaPoista
  3. Edelleen mun täytyy sanoa tuohon toukkapussikeskusteluun, jonne olit kirjoittanutkin vastaukseksi, ettei ihokontaktista puhuta edes. Tämä on mulle aivan ällistyttävä uutinen, koska olen kuullut ihokontaktin tärkeydestä heti vuodesta 1993 asti. A-i-n-a. Siksi mä sanoinkin että (tämä Riikka) tuntui pitävän äitejä tyhminä, että me ei vaan ymmärretä vaikka kuinka sanotaan ja siksi pitää kieltää toukkapussien jakelukin arveluttavana toimintana ihokontaktia vastaan. SITTEN MULLA VÄLÄHTI, täytyy sanoa että olen niin blondi kuin vaan voi olla. EN TAJUNNUT että olen saanut olla täällä VAUVAMYÖNTEISYYSSERTIFIKAATIN saaneen sairaalan huomassa nämä kaikki kahdeksan vauvansaamistani. Täällä se on ollut AINA itsestään selvää, että ihokontakti ja imetys ja vauvantahtisuus ja muu tälläinen on aivan peruskauraa ja kaikille äideille tuttua. Aina, kaikille. En ole tajunnutkaan, että Suomen muissa synnytyssairaaloissa ei ole näin ollut. (ja täältäkin tuo synnäri lakkautettiin, tammisaaren jälkeen heti...). Ehkä meidän täytyisikin olla huolissamme maamme synnytyssairaaloiden koulutustasosta yleensäkin?! Järkyttävää.

    Ja mistä olen vetänyt herneet nenään? Vaikea muistaa mistä viimeksi, mutta yleensä ärsyttää yli kaiken sellaisten ihmisten neuvot, jotka eivät itse elä sitä elämää, mutta luulevat tietävänsä siitä kaiken. Esim parin lapsen perheellinen suurperheellisyydestä.... ;) Kun on asioita joita ei voi ymmärtää, ei edes vaikka kuinka näkisi silmillään. Ei voi tietää kaikkea ennen kuin itse kokee. Ja silloinkin se on vain oma kokemus, ei sen toisen kokemus. Sellainen saa mut kyllä hermostumaan, koska itse aihe mene siinä ihan pilalle. Jos on esimerkiksi huolissaan isojen perheiden jaksamisesta, niin ehkä oikea tapa ei ole kertoa ettei niitä lapsia saisi edes olla hankittuna - niiiiin typerää. Saman asian kun voisi sanoa, että hienoa kun joku on rakastanut lapsiperhe-elämää niin paljon että näkee sen määrän rikkautena ja että itsestä ei ole kuin parin vanhemmaksi. Näin :)

    Mutta mun on ihan pakko tänne kertoa, että olisit ollut varmaan tosi innoissasi psoriasisliiton kyselystä: siinä alkutiedoissa valittiin sukupuoli ja vaihtoehdot oli MIES, NAINEN, MUU.

    VastaaPoista
  4. Ja korjaus edelliseen, se ihokontaktista enempi puhuminen ei ollutkaan sinun oma kommenttisi, mutta kännyllä selatessa se näkyi niin jaoteltuna- nyt koneella katsoessa siinä näkyikin eri kommentoija ja sun kommentti (linkki) alla , jota taas ei näkynyt puhelimella :D

    VastaaPoista
  5. Pikaisesti tähän väliin: edelleen se suurperheellisyysteksti oli nimenomaan pointtia siitä, miten minä olen suurperheen lapsena asiat kokenut (tai miten puolisoni on kokenut) ja kuinka ne vaikuttavat meidän ajatusmaailmaan ja mahdolliseen lapsilukutoiveeseen. :) Se kokemus on ihan yhtä oikea ja aito kuin jonkun muunkin kokemus suurperheellisyydestä - ei sillä ole mitään tekemistä oman lapsiluvun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkökulma asiaan on kyllä aivan eri olla jonkun perheen lapsi kuin sen perheen vanhempi. Mutta näkökulma sekin - ehkä pitäisikin tehdä aivan eri pohdinnat elämästä(si?) suurperheen lapsena? Mä en osaa ajatella että mun kokemus lapsuudestani olisi äitini kokemus siitä samasta ajasta. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? :)

      Poista
  6. Tuo lainattu toukkapussiteksti hyvin yksiselitteisesti tuomitsi toukkapussit ja kyllä sitä myöten äidit, joilla ei ole mahdollisuuksia ihokontaktiin ihan koko aikaa.

    Niin kuin aina, kun jaetaan neuvoja kuinka tehdä. Hyvä äiti pitää ihokontaktissa jatkuvasti, hyvä äiti on jatkuvasti läsnä paitsi fyysisesti myös henkisesti, hyvä äiti tassuttaa, vastaa heti kun lapsi vinkaisee, ulkoiluttaa lapsia 2h/päivä, nukuttaa vauvan päiväunille ulos, käyttää vain täysjyvä tuotteita eikä ainakaan ikinä koskaan valita väsymystään, koska mitäs läksit. Hyvä äiti nukkuu kun vauva nukkuu ja hoitaa koko huushollin, niin että se on aina edustuskunnossa.

    En oikeastaan enää syyllisty. Suutun suoraan. Että pitäisi olla täydellinen (enkä meinaa, että olis sun vaatimus vaan esimerkiksi neuvolan, lapsivuodeosastojen kätilöiden and so on...) Näköjään kova pala, jos sopii niin kirjoitan taas näistä täydellisyysvaatimuksista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sankari, toki saat kirjoittaa! (Sori, jäänyt tuo sun kommentti julkaisematta, kun puhelimella näitä näpyttelen tässä lastenhoidon ja ompelun ohessa. Ja ei, ei täyttynyt tämän päivänkään ulkoilusuositukset meillä.)

      Poista
    2. Musta sä SanKari vedät vähän mutkia suoriksi: toukkapussit tuomittiin, mutta vaikka miten luen, en näe, että siitä ollenkaan seuraisi, että myös äidit olisivat moitteenalaisia - pikemminkin kritiikki kohdistui hoitokäytäntöihin.

      Poista
    3. Saattaa olla näinkin... Tai sitten ei. Kyllä mulle tuli kovasti tuomittu olo. "tällainen pussi on pahimmillaan vahingollinen vastasyntyneelle." ja "äidin ihokontaktista erotettuna oleminen on vauvalle haitallista". Minä en pysty pitämään lasta ihokontaktissa sairaalassa mitenkään (tarvittaisiin yksityishuone&vahva rauhoittava lääkitys). Toisin sanoen olen lapsilleni kovinkin haitallinen ja hyvän vaihtoehdon sijaan tuli kiviä niskaan.

      Poista
  7. Mä ehdin nykyään lukemaan ja kommentoimaan aina vasta siinä vaiheessa kun täällä on kaikki pöhinät jo ohi ja käyty, niin kuin nyt tuon edellisen postauksen kanssa. Mun ensimmäinen ja oikeastaan ainoa ajatus siitä oli samantapainen kuin sulla, että joo, aivan totta, tuo _on_ hieman arveluttavaa viralliselta th-taholta. Eikä siis edes juolahtanut sellainen, että siinä kukaan pitäisi ketään tyhmänä tai epätäydellisenä äitinä tai että äitejä pitäisi jotenkin holhota. Mulle ei kukaan sairaalassa puhunut ihokontaktista (muistaakseni) mitään, ihan issekseni netistä lueskelin niin kuin kaikkea muutakin tässä matkan varrella... Tuollaiseen pussiin en olisi omaani laittanut, koska sellainenkin mörkö hyökkäsi jostain internetin tietosaavista silmille, että jos pieni vauva vaipuu lämpimässä liian syvään horteeseen, se voi unohtaa hengittää - ilman sitä ihokontaktia. (Ja huom. tätä ei saa nyt pitää minään faktana vaan kuulopuheena, koska en pysty tätä mistään äkkiseltään tarkistamaan tai antamaan edes sitä alkuperäistä lähdettä.) Eli tuosta pussiasiasta en nyt saanut hernettä nokkaan. :D

    Mistähän sitten olisin viimeksi saanut..? Varmaan justiin sellaisesta samasta, mistä joku tuossa ylempänä, että käydään neuvomaan ja kommentoimaan toisen tilannetta ilman että itsellä on kosketuspintaa asiaan. Sellaisesta besserwisserismistä, joka ei ole edes tähän äitiysgenreen mitenkään rajoittuvaa vaan koskee ihan jokaista elämänaluetta. (Vaikka diabeteksen hoitoa.)

    Kerran meinasin vetää herneet, kun mun blogiin kommentoi joku anonyymi siitä, että olen liian vanha äiti ja mun lapset tulee häpeämään mua sitten kun ne on sen ikäisiä, että tajuavat jotain. Että kyllä kannattaa ne lapset tehdä ajoissa eikä nelikymppisenä. (Just olin avautunut siitä, miten niitä nyt ei vaan aikaisemmin tullut, niitä lapsia). Sitten mua alkoi vaan naurattaa, koska mitä tohon nyt sanot. Oota, mä nuorenen äkkiä tässä kymmenen vuotta, kiitos kun neuvoit?!? :D :D

    VastaaPoista
  8. Mistäköhän johtuu, että saat jatkuvasti lukea olevasi täydellinen ja muita parempi? Ovatko kaikki lukijasi vaan niin hölmöjä, kun saavat teksteistäsi sellaisen kuvan? Vai voisiko syy olla se, miten kirjoitat?
    Tuollainen besserwisseröinti, jota harjoitat, saa minut näkemään punaista! (se kai on tarkoituskin) Melkein aihe, kuin aihe niin aina sinä olet oikeassa. Ja vain sinä.

    Ja mitä tulee tähän lapsilukuasiaan: "se suurperheellisyysteksti oli nimenomaan pointtia siitä, miten minä olen suurperheen lapsena asiat kokenut (tai miten puolisoni on kokenut) ja kuinka ne vaikuttavat meidän ajatusmaailmaan ja mahdolliseen lapsilukutoiveeseen." En usko, että tämä pitää paikkaansa. Joku katkeruus ja kauna sinulla on suurperheitä kohtaan yleensä. Sen olen eri foorumeilla käydyistä keskusteluista nähnyt.

    VastaaPoista
  9. Kirjoitin itse jokin aika sitten siitä, kuinka lasten pieniä ikäeroja ja toisaalta haaveitamme tulevasta lapsiluvusta on kauhisteltu ja että näitä molempia on kommentoitu välistä jopa ihan töykeästikin. Sellaisista kommenteista olen tietysti pahoittanut mieleni ja vetäissyt herneen nokkaanikin.

    Mutta jos puhutaan mielipiteistä yleisellä tasolla näihin asioihin liittyen, niin en minä hermostu omistani eriävistä mielipiteistä, pidä omiani parempina kuin toisenkaan tai vaihtoehtoisesti tunne alemmuutta siksi, etten ajattele niin kuin toinen.

    On mielenkiintoista kuulla toisten kasvatusnäkemyksistä ja tavoista ja pohtia (yhdessä) niiden samankaltaisuutta ja erilaisuutta verraten omiinsa ja toisaalta miettiä, voisiko näistä toisen tavoista ammentaa omiin toimintatapoihinsa jotain hyvää. Muistan, että joskus äitiyden alkutaipaleella koin melkoisia alemmuuskomplekseja kun joku kertoi oman mielipiteensä asiasta X, ja koska tuntui että "Munkin pitäisi tehdä noin." Sittemmin omat ajatukset on jollain tavalla muuttuneet, olen pähkäillyt että tapoja on erilaisia ja että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle - eikä ne tavat välttämättä ole vertailumielessä yhtään toistaan parempia tai huonompia. :)

    VastaaPoista