Näppäimistöt sauhuamaan

(Ja nyt on kuva härskisti kopioitu rantapallon sivuilta.)

Eli eli. Meinasin jo kuukausia sitten aloittaa kuva-analyysi (tjsp) haasteen. Aikalailla tuollaista vastaavaa kuin Liinan aiemmin aloittama ja Meriannen uudelleen käynnistämä ainekirjoitushaaste. Tykkäsin äidinkielentunneilla kovasti niistä tehtävistä, joissa annettiin jokin kuva ja siitä pitää kirjoittaa analyysi/ tarina ja nyt haluaisin haastaa teidät mukaan kuvia analysoimaan.

Eli siis bloggaaja jakaisi kuvan (vähän niin kuin nyt tuon ainekirjoituksen otsikon) ja jokainen saisi kirjoittaa sen pohjalta mitä mieleen tulee. Haastaja/ kuvan valitsija listaa sitten omaan blogiinsa haasteeseen osallistuneiden tekstit julkaisupäivämäärän jälkeen ja valitsee seuraavan bloggaajan, joka valitsee kuvan ja kokoaa tekstit. 

Ensimmäisen kuva-analyysi-haasteen julkaisupäiväksi ajattelin laittaa 24.Tammikuuta. Tekstin pohjana on tarkoitus käyttää tuota googlesta löytämääni kuvaa. Kuva-analyysin virallinen määritelmä löytyy muun muassa tämän linkin takaa ja sieltä hieman vinkkejä niitä kaipaaville muistin virkistykseksi.

“Kuvan analyysi- ja tulkintatyön voi aloittaa monesta eri lähtökohdasta. Analyysilla tarkoitetaan kuvan tarkkaa havainnointia, kokonaisuuden pilkkomista osiin ja sitä kautta johonkin tulkintaan päätymistä. Kuvan tulkintaa voi siis ajatella analyysin lopputuloksena: voidaksemme sanoa jotain kuvasta, meidän täytyy ensin ainakin jollain tasolla analysoida sen aihepiiriä ja rakennetta. Tämä tapahtuu usein tiedostamatta kuvaa katsoessa. Tiedostetun analyysin avulla on mahdollista löytää kuvasta myös sellaisia merkityksiä, jotka jäävät aluksi huomaamatta.

Kuvaa voidaan tulkita keskittyen sen sisältöön (esim. ikonografinen analyysi), rakenteeseen (formalistinen analyysi) tai syntyviin assosiaatioihin (subjektiivinen tulkinta). Kuvan tulkintaa voidaan laajentaa asettamalla teos historialliseen kontekstiinsa esimerkiksi suhteessa tekijän elämäkertaan (biografinen tulkinta) ja muuhun tuotantoon tai maailman tapahtumiin. Teoksesta voidaan etsiä symbolisia merkityksiä (semioottinen analyysi) ja viittauksia muihin teoksiin (intertekstuaalisuus).

Tulkinnan kannalta käyttökelpoisinta onkin tarkastella kuvaa mahdollisimman monelta kannalta. Teoksen tulkinta on aina katsojan työtä: teos saattaa herättää katsojassa muistoja tai tunteita, joita taiteilija ei ole edes ajatellut ja muut eivät voi tavoittaa. Jokaisella teoksella on kuitenkin oma tulkintahorisonttinsa: vaikkapa aurinkoisella pihalla leikkivää suloista kissanpentua esittävän maalauksen voi tulkita kertovan nuoruudesta ja onnellisuudesta, mutta loogisesti on vaikea löytää perusteita analyysille, jonka mukaan teos kertoisikin sodasta ja kuolemasta. Tietenkin tällaisia mielikuvia voi jollekulle katsojalle tulla, jos hänellä on esimerkiksi ollut maalauksen kissanpennun näköinen lemmikki sota-aikana. Silti teosta ei järkevästi voi tulkita sodasta kertovaksi. Tämän vuoksi on hyvä pyrkiä tunnistamaan subjektiiviset mielikuvat analyysiprosessissa, vaikka emme niistä koskaan voikaan päästä eroon kuvaa katsoessamme.

Kuvan tulkintaan vaikuttavat siis kolme pääseikkaa: itse teos, sen tekijä ja katsoja. Aiemmin taiteilijan merkitystä korostettiin ja pyrittiin selvittämään tekijän tarkoitus, intentio. Nykyisin kiinnostus on siirtynyt teoksen ja katsojan suhteeseen (reseptioanalyyttinen tulkinta), sillä on huomattu, kuinka moninaiset tulkintamahdollisuudet jokaisella teoksella on. Totta kai teos usein, vahvemmin tai kätketymmin, tuo ilmi tekijänsä ajatuksia ja asenteita. Tekijä ei kuitenkaan voi etukäteen määrätä, millaisia ajatuksia hänen teoksensa tulee herättämään – varsinkin, jos ajattelemme pitkälle tulevaisuuteen. Saman aikakauden ihmiset tulkitsevat teoksia aivan toisin kuin myöhemmät katsojat, sillä aikalaiset ovat perillä vaikkapa ajankohdan poliittisista oloista.

Semiotiikka on tieteenhaara, joka tutkii merkitysten rakentumista. Kuvassa esiintyvillä objekteilla on kaksi merkitystasoa, denotaatio ja konnotaatio. Denotaatio-termillä tarkoitetaan kaikkea sitä, mikä on konkreettisesti nähtävissä kuvassa. Konnotaatiolla tarkoitetaan sitä, mitä konkreettisista kuvan osista tulee mieleen – esimerkiksi alla olevassa kuvassa näemme keltaisen vaahteran, mutta heräävät konnotaatiot saattavat olla ”syksy”, ”auringonpaiste” jne. Konnotaatioita ovat myös henkilökohtaiset mielikuvat, joita muut ihmiset eivät kuvasta voi nähdä. Kuvaa tulkitessaan kannattaa kiinnittää huomiota myös rakenteellisiin seikkoihin. 

Kuva-analyysia tehdessään voikin pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
1. Mitä kuva esittää tai millainen se muuten on? Kuvaus teoksesta.
2. Millainen on kuvan rakenne? Miten kuva-ala on käytetty, mihin suuntaan liike etenee jne.
3. Millainen on kuvan värimaailma?
4. Millaisia assosiaatioita sinulle tulee kuvasta? (denotaatiot – konnotaatiot)
5. Mikä on mielestäsi kuvan sisältö/sanoma?
6. Miten teos suhtautuu taiteilijan muuhun tuotantoon/valmistusajankohtaan?
”

Toivottavasti useampi lähtisi mukaan
- tai sitten bloggaan yksinäni ja haastan itseni mukaan aina uudestaan ja uudestaan!