Jos olisin tiennyt...
"Keskosuutta ei saisi käyttää loppuelämää tekosyynä kaikkeen. Meille
vakuutettiin, että tulet kiusatuksi keskosuuden takia. Sen takia, että
olet syntynyt eri vuonna kuin muut, jos menisitkin kouluun lasketunajan
mukaisesti. Sillä ei pitänyt olla mitään merkitystä, että 2009
syntyneissä olisi lapsia joilla olisi ollut laskettuaika jopa 1v4kk
ennen sinua."
Otan kaakaomukin toiseen käteeni ja toiseen paperisen sanomalehden. Laitan television päälle ja istun jo hieman kuluneeseen ja aikansa eläneeseen nojatuoliin. Ostimme sen käytettynä, kun lapset olivat pieniä. Televisiosta tulee jokin puheohjelma, jossa haastatellaan merkin saaneita äitejä. Kuuntelen keskustelu sivukorvalla. Samalla selaan lehteä, jonka nurkkaan on leimattu vuosi 2035.
Ikkunasta näkyy kukkivat pihapuut. Jopa pihlaja kukkii. Vuosi vuodelta kukkiminen on aikaistunut. Lapset kävivät edellisenä viikonloppuna. "Äiti, me tiedetään ettet välitä äitienpäivistä, vaan pidät sitä vain yhtenä päivänä muiden joukossa. Haluttiin kumminkin tulla porukalla pitkästä aikaa yhdessä iltaa viettämään. Saatpahan sitten ensi sunnuntaina työreissulta palatessa viettää ihan tavallisen leppoisan päivän, vaikka onkin äitienpäivä."
Puoliso nukkuu vielä. Kello ei ole vielä paljoa, mutta oma rytmi on aikaerosta vielä sekaisin. "Miltä tuntuu saada presidentin myöntämä merkki tunnustuksena tehdystä työstä äitinä ja kasvattajana," kuuluu juontajan kysymys televisiosta. Oman mieleni valtaa viikon takainen keskustelu esikoisen kanssa. Hän jäi vielä seuraksemme, kun tosikoinen ja kuopus lähtivät koteihinsa nukkumaan.
"Äiti, miksi laitoitte minut -09 syntyneiden kanssa samaan aikaan esikouluun?" Olin mennyt viime viikolla kysymyksestä ihan valkoiseksi. Kurkkuuni oli noussut iso pala. Vieläkin rintaa kivistää. Päätöksemme olikin ollut väärä. Esikoinen oli kokenut olleensa ulkopuolinen, luokan pienin, nuorin - ei se kympin oppilas.
Televisiosta kuuluneet sanat kääntyivät mielessäni muotoon, miltä tuntuu saada lapsen myöntämä merkki epäonnistuneesta valinnasta vanhempana. Yritimme selittää, että meidät pakotettiin valitsemaan niin. Että kaikki sanoivat oikean ikäryhmän olevan se jona vuonna on syntynyt. Ettei keskosuutta saisi käyttää loppuelämää tekosyynä kaikkeen. "Meille vakuutettiin, että tulet kiusatuksi keskosuuden takia. Sen takia, että olet syntynyt eri vuonna kuin muut, jos menisitkin kouluun lasketunajan mukaisesti. Sillä ei pitänyt olla mitään merkitystä, että 2009 syntyneissä olisi lapsia joilla olisi ollut laskettuaika jopa 1v4kk ennen sinua."
Puoliso kävelee ohitse, antaa aamusuukon ja menee keittämään itselleen kahvia. "Huomenta, hyvää äitienpäivää." "Onko se hyvä?" "Mietitkö sitä esikoisen koulunaloituspäätöstä?" "Sitä."
Olisiko pitänyt pitää pää? Mistä olisimme voineet tietää miten asiat menevät tai minkä ikäryhmän lapsi kokee omakseen? Viranomaiset vakuuttelivat, että aina - AINA - mennään syntymävuoden mukaan. Monet varhaiskasvatuksen ammattilaiset vakuuttelivat, kuinka lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta ja tuplaesikoulusta. Että jos lapsi ei ihan vastakaan kehitykseltään syntymävuoden mukaista keskitasoa, niin vuotta aiemmin eskariin ja tuplaten. "Lapsen voi kuntouttaa muiden kanssa samalla tasolle. Kai tekin haluatte lapsenne parasta?"
Esikoisen puheet edellisviikolla olivat kertoneet aivan päinvastaista kuvaa. Oli ollut kiusaamista, ulkopuolista tunnetta, tuplaeskarikin kuntoutuksineen oli tuntunut kamalalta. Hän olisi halunnut olla kotona enemmän, viettää aika sisaruksien kanssa. Ei raahautua aina johonkin muualle. Hän kaipais vanhempiaan ja siitä syystä taas hänen ajateltiin olevan epäkypsä ja tarvitsevan lisää kuntouttamista ja sopeuttamista. Tuli kierre.
"Otatko riisipuuroa, jos keitän?" puoliso huikkasi keittiöstä. "Voisin ottaakin." Nousin ylös penkistä ja menin tekemään toisen kupillisen kaakaota ja hivuttauduin puolison kainaloon tämän sekoittaessa maitoa kattilassa toisella kädellä. "Tiedätkö, vaikka olisimme valinneet väärin, toivoisin, että se valinta olisi edes aidosti ollut meidän oma." "Niin."
Esikoinen oli kertonut tavanneensa toisen samanikäisen yhtä pienenä syntyneen. Tuo toinen oli mennyt lasketunajan mukaisesti kouluun ja pärjännyt muiden mukana hyvin. Ei häntä kuulemma oltu kiusattu sen takia, että olikin syntynyt jo joulukuussa. Eikä häntä ollut kuulemma kuntoutettu tai laitettu tuplaeskariin pidennetyn oppivelvollisuuden kera. Hän oli vain mennyt muiden mukana.
Esikoisen koko kouluaika oli mennyt samassa kierteessä. Hän oli inhonnut kouluun lähtemistä jo ensimmäisestä eskarivuodesta asti. Vuosi vuodelta hän oli inhonnut sitä enemmän. Vähät välittänyt koulusta. Hän oli ulkopuolinen, kouluun sopeutumaton, numerot oli mitä oli. Aina sanottiin, että hän tarvitsee lisää tukiopetusta, lisää eriytettyä toimintaa. Ja aina vain hän tunsi olevansa enemmän erilainen, huonompi.
"Äiti, miksi laitoitte minut -09 syntyneiden kanssa samaan aikaan esikouluun?" Olin mennyt viime viikolla kysymyksestä ihan valkoiseksi. Kurkkuuni oli noussut iso pala. Vieläkin rintaa kivistää. Päätöksemme olikin ollut väärä. Esikoinen oli kokenut olleensa ulkopuolinen, luokan pienin, nuorin - ei se kympin oppilas.
Televisiosta kuuluneet sanat kääntyivät mielessäni muotoon, miltä tuntuu saada lapsen myöntämä merkki epäonnistuneesta valinnasta vanhempana. Yritimme selittää, että meidät pakotettiin valitsemaan niin. Että kaikki sanoivat oikean ikäryhmän olevan se jona vuonna on syntynyt. Ettei keskosuutta saisi käyttää loppuelämää tekosyynä kaikkeen. "Meille vakuutettiin, että tulet kiusatuksi keskosuuden takia. Sen takia, että olet syntynyt eri vuonna kuin muut, jos menisitkin kouluun lasketunajan mukaisesti. Sillä ei pitänyt olla mitään merkitystä, että 2009 syntyneissä olisi lapsia joilla olisi ollut laskettuaika jopa 1v4kk ennen sinua."
Puoliso kävelee ohitse, antaa aamusuukon ja menee keittämään itselleen kahvia. "Huomenta, hyvää äitienpäivää." "Onko se hyvä?" "Mietitkö sitä esikoisen koulunaloituspäätöstä?" "Sitä."
Olisiko pitänyt pitää pää? Mistä olisimme voineet tietää miten asiat menevät tai minkä ikäryhmän lapsi kokee omakseen? Viranomaiset vakuuttelivat, että aina - AINA - mennään syntymävuoden mukaan. Monet varhaiskasvatuksen ammattilaiset vakuuttelivat, kuinka lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta ja tuplaesikoulusta. Että jos lapsi ei ihan vastakaan kehitykseltään syntymävuoden mukaista keskitasoa, niin vuotta aiemmin eskariin ja tuplaten. "Lapsen voi kuntouttaa muiden kanssa samalla tasolle. Kai tekin haluatte lapsenne parasta?"
Esikoisen puheet edellisviikolla olivat kertoneet aivan päinvastaista kuvaa. Oli ollut kiusaamista, ulkopuolista tunnetta, tuplaeskarikin kuntoutuksineen oli tuntunut kamalalta. Hän olisi halunnut olla kotona enemmän, viettää aika sisaruksien kanssa. Ei raahautua aina johonkin muualle. Hän kaipais vanhempiaan ja siitä syystä taas hänen ajateltiin olevan epäkypsä ja tarvitsevan lisää kuntouttamista ja sopeuttamista. Tuli kierre.
"Otatko riisipuuroa, jos keitän?" puoliso huikkasi keittiöstä. "Voisin ottaakin." Nousin ylös penkistä ja menin tekemään toisen kupillisen kaakaota ja hivuttauduin puolison kainaloon tämän sekoittaessa maitoa kattilassa toisella kädellä. "Tiedätkö, vaikka olisimme valinneet väärin, toivoisin, että se valinta olisi edes aidosti ollut meidän oma." "Niin."
Esikoinen oli kertonut tavanneensa toisen samanikäisen yhtä pienenä syntyneen. Tuo toinen oli mennyt lasketunajan mukaisesti kouluun ja pärjännyt muiden mukana hyvin. Ei häntä kuulemma oltu kiusattu sen takia, että olikin syntynyt jo joulukuussa. Eikä häntä ollut kuulemma kuntoutettu tai laitettu tuplaeskariin pidennetyn oppivelvollisuuden kera. Hän oli vain mennyt muiden mukana.
Esikoisen koko kouluaika oli mennyt samassa kierteessä. Hän oli inhonnut kouluun lähtemistä jo ensimmäisestä eskarivuodesta asti. Vuosi vuodelta hän oli inhonnut sitä enemmän. Vähät välittänyt koulusta. Hän oli ulkopuolinen, kouluun sopeutumaton, numerot oli mitä oli. Aina sanottiin, että hän tarvitsee lisää tukiopetusta, lisää eriytettyä toimintaa. Ja aina vain hän tunsi olevansa enemmän erilainen, huonompi.
Otan kuuman kaakaon mikrosta ja katson puolisoani. "Jos olisimme tienneet silloin..." Niin. Jos olisimme tienneet."
---
 |
| Täältä lisää tekstejä tällä otsikolla. |
Ajattelin
jo jättää koko Meriannen ainekirjoitushaasteen välistä - ja pitää taukoa blogeistakin. Vaan
eiköhän viattomaksi tarkoitettu eskariinilmoittautumispäivitykseni omalla facebookseinällä levinnyt käsiin pari päivää sitten. Sen
seurauksena menetin yöunet, ruodittiin läpi järjetöntä maailmaa oravanpyörineen ja erilaisine arvovalintoineen puolison kanssa. Kirjoittelin pitkät kommentit vastaukseksi. Niistä ajatuksista syntyi myös tämä teksti.
Toki näitä asioita on pohdittu jo ennen esikoisen raskausaikaa. Kuinka huojentavaa olikaan huomata, että laskettuaika on maaliskuussa. Ei tarvitsi miettiä joulukuussa syntyneen koulun aloitusvuotta. Vaan kuinka näitä onkaan mietitty sen jälkeen, kun vauva, jonka ajattelimme syntyvän maalis-huhtikuussa, syntyikin joulukuun alussa.
Voi kunpa tietäisimme mitkä seuraukset päätöksellämme tulee olemaan. Kunpa tietäisimme nyt sen, mitä tiedämme ehkä 20 vuoden päästä. Kunpa tietäisimme mikä on se oikea valinta. Vaan kun meillä ei ole sitä tietoa, täytyy nyt mennä sen mukaan, mitkä asiat meillä eniten painaa vaakakupissa nyt. Ei sen mukaan mitä toiset vanhemmat sanovat. He tekevät omat ratkaisunsa, ehkä jopa sellaiset, joita minä en ymmärrä. Ja sitten. Sitten täytyy elää tehtyjen valintojen mukaan.
Tämä herätti paljon ajatuksia. Toivon, että kaikki menee hyvin. Sen kaiken kuitenkin näyttää aika. Mutta tämä oli mielestäni erittäin vaikuttava kirjoitus. :)
VastaaPoistakiitos voikku :) Siinäpä sitä onkin pohtimista... ja kun kyse on kumminkin toisen ihmisen mahdollisesti koko loppuelämää koskevasta päätöksestä niin kyllähän se mietityttää
PoistaAjatuksia herättävä kirjoitus! Meillä kuopus on syntynyt joulukuussa, täysiaikaisena kylläkin, ja olen jo nyt miettinyt miten se "joutuu" olemaan luokkansa nuorempia. Mutta toivottavasti kaikki menee hyvin! Uskon että paljon merkitystä on myös lapsen luoteella ja kypsyminenkin tapahtuu eri tahtiin. Mutta tosiaan, koskaan ei voi tietää ja voi vaan tehdä sillä hetkellä parhaan mahdollisen valinnan.
VastaaPoistaKiitos kommentista Kaze. :) Varmasti mietityttää. Mutta nämä jotenkin loksahtaa paikalleen ja osaa tulkita omaa lastaan riittävän hyvin. Toki on liuta ammattilaisiakin saatavilla tarpeen mukaan. Mutta ehkä niistä kaikista vinkeistä pitää silti itse löytää se oma tuntemus mikä olisi paras vaihtoehto.
PoistaHei
VastaaPoistaMeriannen blogista tänne eksyneenä, mutta aiheen ollessa lähellä omaa sydäntäni jätänpä merkin käynnistäni ☺
Koulussa voi yhdellä vuosiluokalla olla kolmena eri vuonna syntyneitä. Suurin osa menee kouluun syntymävuoden mukaan, mutta osa vuotta aikaisemmin ja osa vuotta myöhemmin. Haastw on tällöin opettajan, jonka tulisi kyetä tarjoamaan jokaiselle oppilaalle tämän edellytysten mukaista parast opetusta.
Eskarivuosi on useimmilla se kohta, jossa kouluunmenopäätös kypsyy ja vahvistuu (myös vanhemmille ☺). Jos tuntuu tosi vaikealta ja takkuaa kaiken aikaa, pääseehän sieltä pois. Saman ratkaisun voi tehdä missä vaiheessa perusopetustakin. Kavereista alkaa vain tuonikäiselle muodostua niin tärkeitä, että heidän kanssaan mennään sitten vaikka hampaat irvessä ☺Toisaalta taas kertaamis/vuotta myöhemmin kouluunmenemis-päätöksen kanssa ei kannata hätiköidä -lapset kehittyvät ja oppivat tuossa vaiheessa niin hillitöntä kyytiä. Yksi vuosi on heidän koko elinajastaan jo aika iso prosentuaalinen osuus. Tilanne voi jouluna olla aivan toinen kuin elokuussa -saati nyt aalkuvuodesta kun ilmoittautumiset ovat.
Itse tunnette lapsenne parhaiten, ja tiedätte hänen kiinnostuksenkohteensa ja jaksamisensa. Itse olen sitä mieltä, että yrittäminen ei ole huono vaihtoehto -oma lapseni on ollut 6 vuotta luokkansa nuorin, ja tulee sitä todennäköisesti aina olemaankin. Meidän ratkaisumme on hänen kohdaallaan osoittautunut oikeaksi, epäilykset ja asian vatvominen monelta kantilta kuitenkin tuttuja tunteita ☺
Aurinkoa kevääseenne,
Aya
Hei ja kiitos kommentista, Aya. :)
PoistaAivan totta, että voi olla yhdellä luokalla kolmena eri vuonnakin syntyneitä. Jokainen tosiaan tavallaan eikä opettajallakaan ole helppoa yrittää ottaa jokaisen kehitys ja persoona huomioon opetuksessa. Jotenkin toki toivoisin, että osaisimme tehdä valinnan, niin ettei lapsen tarvitsisi ihan hampaat irvessä koittaa pysyä porukana mukana. Ja että eskari tulisi aloitettua sopivassa iässä, ilman keskeyttämistä. Mutta toki tilanteen mukaan. :) Aurinkoista kevättä myös sinne!
Minä en nyt saanut selville oikein että mistä se myrsky oli noussut -mutta kerron tämän meidän kylän esimerkin asiasta. Täällä on, syystä tahi toisesta, lähes joka luokalla ollut kautta aikain lapsia jotka ovat syntymävuotensa mukaan "väärällä" luokalla, jos tuo nimitys sallittaan näin selvyyden vuoksi. Ja lapset ei todellakaan ota sitä asiaa minään. Luokkakaverit kyllä tietävät asiasta, synttäreitä vähän kadehditaankin kun joku täyttää JO niin paljon jne ja varsinkin kunesim. mopoikä lähestyy, niin nämähän ovat luokkakavereitaan "edellä" ajelemassa :) Kaikkien kavereita ollaan ja täällä ei ole edes kyselty miksi joku on esim tuplannut eskarin tai muuten päätynyt tähän ratkaisuun - ne vaan on ja ne on lapsen parhaaksi. Toisaalta, mun luokalla oli tyttö joka oli ihan vuoden lopussa syntynyt ja oli siis meidän luokan nuorin. Hyvin pärjäs, ei mitään tiedollista probleemaa. Kun kuuntelee sitä sydämen ääntä niin kyllä se siitä oikea ratkaisu löytyy. Varmasti.
VastaaPoistaKupla, kiitos kommentista. Joo, osittain tarkoituksellakin vähän epäselvästi. En siis lähde tilannetta sen enempää täällä aukomaan. :) Syntymävuosi tosiaan on vain yksi tekijä koulunaloituksessa - mutta toiset ajattelevat tämänkin niin ehdottomana ja yksinkertaisena.
PoistaMinäkin jotenkin olisin taipuvainen ajattelemaan, että ennemminhän tuo on justiinsa kadehdittava juttu, että kuka sen mopo tai kevarikortin saa ekana. Tai ajokortitn (ja alkoholin ostoluvan). Ja mistäs sitä tietää kuka mistäkin syystä alkaa kiusaamaan. Tai etteikö ihan yhtä hyvin -10 syntyneet kuin -09 syntyneet voisi kiusata keskosuudesta. Tai vaatteista, laseista, korvista, hiuksista, hameesta, kännykättömyydestä, you name it!
Mä en ole koskaan ajatellutkaan, että keskosia voitaisiin kiusata juuri keskosuudesta. Siis.. Sehän on ehkä maailman hölmöin asia mistä voisi keksiä mitään kiusaamisen aihetta! Toinen on vaan vuoden nuorempi, apua.
VastaaPoistaNo, lapsen mieli toimii erilailla kuin aikuisen.
Kiitos, Veera, kommentista :)
PoistaHölmöä tuo minustakin olisi. Mutta toisaalta, aika hölmäistä asioista ne kiusaamiset muutenkin aina tulee. ("Tolla on samanlainen pyyhekumi, matkija, matkija, pää vessan pönttöön.") Mutta noh, jospa sitä koittaisi luoda suhteen lapseen, niin että näistäkin voidaan puhua, olla tukena ja puuttua. Vaikka tietysti toivoisi, ettei mitään sellaista tilannetta tule.
Koskettava kirjoitus. Meilläkin alakoulussa kiusattiin yhtä keskosena syntynyttä kaveria koska hän (ilmeisesti keskosuuden takia) oli muita pienempi ja hintelämpi.
VastaaPoistaNykyään kokemukseni mukaan loppuvuonna syntynyt (ainakin täällä meidän kylällä) voi suhteellisen helposti mennä vuotta myöhemmin kouluun kuin ikätoverinsa, riippuen tietenkin siitä mitä päiväkoti/eskari suosittelee.
Hei - laitoin sulle meiliä koska voitit taannoin arvonnassani Jokanaisen pukeutumisoppaan. Tulikohan meili perille? Voinko antaa yhteystietosi kustantajalle?
Hei, en ole käynyt kurkkimassa henkilökohtaiseen sähköpostiini, mutta vastailen Uraäiti sinulle vielä. Niin ja kiitos, voit toki antaa yhteystiedot kustantajalle. :)
PoistaJa vastailen muidenkin kommentteihin mahdollisimman pian. :)
VastaaPoistaMinun (henk.koht.) kokemukseni mukaan voisi esim. tehdä psykologiset testit, joista selviäisi lapsen ikätaso, ja olisi helpompi tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Teimme aikoinamme päätöksiä kyseisten testien perusteella, enkä oo katunu. Sosiaalista puolta (mikä on erittäin tärkeä, jollei joissain tilanteissa tärkeämpikin) saattaa olla mahdotonta etukäteen arvioida/ennustaa, miten lapsi sopeutuu, jos on esim. päätä lyhyempi toisia.. Mutta kaikelta ei voi lasta aina valitettavasti suojella, joillakin ne siivet kantaa paremmin, toisilla heikommin. Tsemppiä! <3
VastaaPoistaKiitos, Kitta, kommenteista. :) En tosiaan lähde sen tarkemmin avaamaan meidän historiaa, mutta kaikille pikkukeskosille (alle 1000g tai alle rv 28 syntyneet) tehdään 5v kontrollit neurolla lasketunajan mukaisesti riippumatta siitä, onko välissä ollut tiheämpää seurantaa tai tukitarvetta.
PoistaEli ammattilaisia on toki tarjolla. Ja sitten on ne virkamiehet, jotka näkee pelkän vuosiluvun. Ja sitten on VaKan ihmisiä, joille on henkeen ja vereen tärkeää, että lapsi on riittävän pitkään ja paljon kuntoutettavana, terapioitavana ja sopeuttettavana, jotta pärjää.
Kuulemma esim. lapsi, jolla on ollut laskettuaika 2014, mutta syntynyt 2013, pitäisi varmuuden vuoksi laittaa eskariin jo 2012 syntyneiden kanssa, jotta se saataisiin kuntoutettua vähintäänkin 2013 syntyneiden tasolle, jos näyttää ettei muuten voi aloittaa syntymävuotensa mukaisesti. Että viis siitä, että ilman terapioita ja kuntoutusta se oikea eskarivuosi voisi olla ihan vain sen lasketunajan mukaiseti 2014 syntyneiden kanssa.
Tuossa kohtaa olin jo lentää pyrstölleni. Kyllä sitä ennättää oravan pyörässä juosta vallan hyvin myöhemminkin, ilman että tarvitsee koittaa lapsia "kuntouttaa" pari vuotta ikäistään vanhemmiksi, jotta pärjää.
Buuaaah. Ja jep, toisilla siivet kantaa paremmin ja toisilla ei, mutta hei, täällä me ollaan, ja meille kelpaa sellaisenaan. <3
Esikoisen kanssa koulu-asioita pohtii eritavalla, kuin nuorempien sisarusten kanssa. (Kun sitä kokemusta on jo kertynyt.)
VastaaPoistaOlen itse loppuvuoden lapsi ja monesti kouluaikana toivoin, että olisin aloittanut vuoden myöhemmin. Olin myös pienikokoinen.
Tämä oli yksi syy miksi meidän joulukuussa syntynyt esikoisemme tuplasi eskarivuoden. (Toisin kuin minä hän on ollut aina normipituinen ja menee ikäisestään.)
Psykologi arvioi että kumpikin vaihtoehto on hyvä, sekä kouluun meno että eskarin tuplaaminen. Itse teimme sitten päätöksen.
Tässä vaiheessa elämää olen vain tyytyväinen että lapseni aloittaa yläasteen vuotta myöhemmin kuin ikäluokkansa.
Siinäkin mielessä hyvä, että nyt hänellä on vuosi lisäaikaa miettiä mitä peruskoulun jälkeen haluaa.
Koulussakin menee hyvin. Kokeista tulee enimmäkseen 9. Kuvaamataidossa ja käsitöissä toivoisin parempaa numeroa, mutta ehkei hän ole perinyt niitä taitoja tai ole kovin kiinnostunut niistä aineista.
Minulle itselleni oli aivan hirveätä kun esikoiseni aloitti esikoulun, en ollut valmis päästämään häntä "maailmalle". Seuraavien kanssa on ollut paljon helpompaa. Keväällä syntyneet ovat tuntuneet niin valmiina olevilta kouluun.
Jos esikoulu tuntuu haasteelliselta, niin ainahan sen voi lopettaa, ja mennä seuraavana vuonna uudelleen. :)
Lapsi oppii kuitenkin paljon uusia asioita saman ikäisiltä lapsilta. Mutta jos huolettaa, niin ainahan voi keskustella asiasta esikoulun opettajan kanssa.
Kiitos kommentista, anonyymi.
PoistaMeillä toki tähän esikoisen koulunaloitukseen aika paljon vaikuttaa tuo keskosuus, jota sitten taas näiden kahden nuorimmaisen kanssa ei tarvitse pohtia. Toki yksilöitä näistä on jokainen ja jokainen kehittyy omaa tahtia ja se pohdituttaa varmasti. Mutta todennäköisesti aivan eri tavalla. :) Se painolasti, syyllisyys, jota itse jossain määrin vieläkin kannan esikoisen keskosuudesta, tuo aina tietyn lisäpainon siihen, että toivoisi tekevänsä paremmin.
Myös tuo kouluajan toinen pää on mielessä ollut. Sitä kun on kumminkin vielä niin hukassa peruskoulun jälkeen ammatinvalinnan ja jatkokoulutuksen kanssa, että enemmin pidentää lapsuutta alkupäästä ja laittaa myöhemmin kouluun, kuin aiemmin kouluun ja sitten välivuosia tai vääriä valintoja. Vaikka eipä nuo toisiaan poissulje. :)
Meille taitaa tuo koulunaloitusvuoden pohtiminen tulla ajankohtaiseksi sitten joskus tämän kolmannen kohdalla. Vauva syntyi niin myöhäisessä vaiheessa vuotta, että pakostakin on pohdittava, olisiko koulu parempi aloittaa vasta seuraavana vuonna vai aloittaako sitten syntymävuotensa mukaan. Onneksi tähän päätöksentekoon ei tarvitse vielä ruveta, sillä puolensa ja puolensa tuntuisi jokaisen vaihtoehdon kohdalla olevan jo näin äkkiseltäänkin pohdittua. Koska kaikkia ei voi valita, täytyy valita se parhaalta tuntuva ja toivoa, että se on sitten oikea ratkaisu.
VastaaPoistaMutta ketään ei tietenkään tällaisissa päätöksissä saisi painostaa. Ymmärsin, että teille tätä ratkaisua oli ehkäpä ikään kuin tuputettu. Ihmisillä on monesti hyvä tarkoitus, mutta aina he eivät ymmärrä antaa tilaa.