Kauneus - Mitä sen takaa löytyy?




Minusta on jopa harmi, kuinka blogimaailmassa - aivan kuten blogien ulkopuolellakin - keskitytään helposti niihin postauksiin / asioihin / ihmisiin, joiden kanssa ajatellaan samalla tavalla. Ja kuinka helposti esimerkiksi meikkeihin, vaatteisiin ja sisustukseen keskittyvät blogit tai ihmiset luokitellaan pinnallisiksi ja taas pinnallisina pitävät kateellisiksi.

Myönnän itse kuuluvani ensimmäiseen ryhmään. Siis siihen ryhmään, joiden mielestä shoppailu, vaatteista, meikeistä, sisustuksesta, koruista, kynsistä ja kampauksista puhuminen, bloggaaminen ja niihin ajan käyttäminen vaikuttaa pinnalliselta.

Olen kumminkin muun muassa Tanian ja Jasminan blogeja lukemalla ehkä hieman paremmin oppinut ymmärtämään asukuvia, kauneusjuttuja ja sitä miksi joku toinen pitää niitä tärkeänä, kauniina tai mukavana asiana ja haluaa esimerkiksi blogata niistä.

Koen ja ajattelen asiat silti itse niin kovin eri tavalla. Haluan kumminkin mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja oppia ymmärtämään muita paremmin. Ja toki vastaavasti haluaisin, että muut oppisivat ymmärtämään esimerkiksi minua paremmin. Minusta ylipäätään asiassa kuin asiassa tarvittaisiin enemmän keskustelua ja kuulemista, halua ymmärtää toisia. Itse asiassa keskustelu ja ymmärrys ylipäätään on edellytys sille, että maailma voisi muuttua paremmaksi.

Sanotaan, ettei vaatteet, meikit, kauniit asiat ole pinnallisia. Että kauneus on sisällä. Jostain olemme kumminkin oppineet ja omaksuneet sen mitä pidämme kauniina tai kauniimpana. Ne suuret suuntaviivat, ne mistä suuret massat kiinnostuvat.

Opetamme lapsillemme pienestä pitäen esimerkiksi millaisissa vaatteissa on söpö, kaunis, hyväksyttävämpi. Osan tuosta teemme täysin tiedostaen, osan tiedostamatta. Opetamme lapset arvostamaan ulkoista kauneutta sen sijaan, että aidosti esimerkiksi pukeutumisessa kiinnittäisimme huomiota vain vaatteen käytännöllisyyteen, leikkisyyteen ja alkuperään.

Kauneus on katsojan silmässä, mutta myös ympäristöltä opituissa malleissa. Kauneuteen ja materiaan liitettävät asiat vievät helposti huomion pois niistä syvemmistä ajatuksista, kuten siitä missä oloissa, millaisella palkalla ja miten ne vaatteet, meikit, asusteet, hiuslisäkkeet, sisustustarvikkeet, elektroniikka, jne, on valmistettu. Jos materiaalin alkuperä eli materiaalin syvempi merkitys ei kiinnosta, vaan näkee vain kauneuden, eikö se silloin juuri ole pinnallista?

En haluaisi loukata ketään vaan herättää jokaisen pohtimaan itse: Mitä minä voisin tehdä toisin, jotta maailma muuttuisi edes himpun paremmaksi, vähemmän materialistiseksi, enemmän empaattiseksi, välittäväksi, vähemmän narsistiseksi - eettisesti ja ekologisesti kestävämmäksi. Siis aidosti kauniimmaksi?


Ajatellaanpa vaikka työhaastattelua ja vaaleja: Haluaisin mennä juuri tällaisena (ks kuva), ilman että minun tarvitsi sortua tekemään niin kuin muu maailma tahtoo. Valitettavasti se ei nykyisin kumminkaan onnistu. Niin vaaleissa kuin työtilanteessa olemme pitkälti normien vankeja - ajatellaan että ulkonäköön ja vaatteisiin panostaminen tekee ihmisestä jopa pätevämmän. Ikään kuin kyseinen ihminen ei voisi muuten olla vakavissaan tai kyetä edustamaan (joko asiaansa, firmaansa tai äänestäjiään). Ihmiset palkkaavat ja äänestävät paljon mieluummin huolitellumpaa ja normeja toteuttavampaa kuin sellaista, jolla on esim. rastatukka, nyppääntyneet, kuluneet tai normien vastaiset vaatteet tai persoonallsemmat kasvot (esim. ei puuteroitu, kiiltää, on pisamia, arpia, epätasaisuutta, jne).

Minusta olisi ihanaa olla oma itseni täysin myös työhaastattelussa ja töissä. Kuluttaa vaatteet käyttämällä ne loppuun ja ostamalla vasta sitten uusia. Olisi ihanaa, kun voisi olettaa, että tulen samalla lailla hyväksytyksi ja nähdyksi työhönottotilanteessa ja töissä kuin kotonani. Lasten rakkaus tai viha minua kohtaan ei muutu eikä ole riippuvainen siitä kuinka paljon olen satsannut ulkonäköön, vaan merkitystä on sillä olenko antanut ruokaa, laittanut ajoissa nukkumaan, leikkinyt, pitänyt sylissä ja jutellut.

Minusta vaatteet, meikit, hiustyylit, korut, lävisteet, tautoinnit, jne, eivät kerro mitä ihminen osaa tai miten hän työnsä tekisi. Silti palkatessa esim. uusia ihmisiä töihin, kaikella sillä ulkoisella olemuksella ja ulkonäölläkin on merkitystä. Etenkin ensimmäisten töiden saamisessa. Kun työkokemusta jo on, on verkostot, nimeä, näyttöä, on helpompi rikkoa normeja ja esimerkiksi pukeuta niin kuin itse haluaa. Sitä ennen esim. edustustyön saamiseksi paremmat työllisyys mahdollisuudet saa menemällä normien, eli suurten massojen kauneusihanteiden mukaan.

Takkutukka, nyppääntynyt paita, puhkikuluneet sukat ja näppyinen tai jopa lävistetty/tatuoitu naama,ovat valitettavasti tällä hetkellä vielä tekijöitä, jotka estävät monia ihmisiä palkkaamasta tai suhtautumasta kyseiseen henkilöön vakavasti ja varteenotettavasti. Toki sama sitten toiseen suuntaan: silikonit, tekotukka, tekoripset, avonainen paita, räikeä huulipuna, näyttävä silmämeikki, jne tekevät myös ei-niin-vakuuttavan.

Niin, että kun kauneus on se mikä tulee ihmisen sisältä ja loistaa ulos, miksei se riitä? Jos hiuksiin panostaminen on kivaa ja lisätukka kaunis, onko hiuslisäkkeiden alkuperällä väliä? ("Tiesitkö, että pidennyshiukset ovat todenäköisesti peräisin intialaisnaiselta, joka on uhrannut hiuksensa temppelissä.".) Entä kosmetiikan alkuperällä? (Eläinkokeet, tuotanto-olosuhteet, kemikaalijämät.) Vaatteiden alkuperä? (Tappajafarkut, lapsityövoimalla, orjatyövoimalla tehdyt.) Korut, muovit, metallit, elekrtoniikka. (Verimineraalit (kulta, jalokivet, jne), elektroniikkajäte, verikännykät, muoveihin käytettävät öljyvarannot, muovijätteistä syntyvät päästöt).  
Jos näitä miettii, ahdistaako se? Saako se jättämään ostosten tekemisen vähemmälle ja arvostamaan luonnollista kauneutta, vaatteiden ja tavaroiden loppuun käyttämistä ja kierrättämistä? Näyttääkö maailma kauniilta myös kauniiden esineiden, kampausten ja vaatteiden takana?


Ps. Mitä veikkaat, jos tämän postauksen kuvat jakaisi facebookissa, kumpaan tulisi enemmän tykkäyksiä? Pitääkö ihmiset kuluneita ja nyppääntyneitä vaatteita kauniina? Entä sitä kiiltävää naamaa? (Tiedän, että osa pitää, mutta entä enemmistö?)

Pps. Minun postausluonnos sai sisältöä Tanian Kauneus -postauksen herätämästä keskustelusta.  Postauksia kauneus ja luonnollisuus -teemaa sivuten löytyy muun muassa alla olevien linkkien takaa. Merianne oli käynnistänyt bloggariyhteistyön postausaiheella: "Kelpaan sellaisena kuin olen" ja mukaan on lähtenyt myös ZeninanSankari - Sekalaista Sakkia ja Voikku - Rapatessa roiskuu

Kommentit

  1. Sulla on kyllä hienoja ajatuksia. Oikeasti on. Niinkuin omaan blogiin jo kommentoin niin ajatellaan pinnallisuus erilailla. En tiedä siitä onko minulle "opetettu" kauneudesta jotakin jo lapsena, mutta olen aina tiennyt kauneuden olevan jotain muuta kuin esimerkiksi kauniit kasvot. Olin ehkä 5 vuotias kun autoin äitiä tekemään koulutehtävää "mitä kauneus on" Me kerättiin siihen lehdestä kuvia joissa nähtiin kauneutta. Koottiin siihen kuvia pikku vauvoista vanhuksiin. Jokainen on kaunis omalla tavallaan eikä se riipu ulkoisista asioista. Tottakai olen sitä mieltä, että joillekin se huoliteltu ulkonäkö tuo hyvää mieltä kuten myös minulle. Tykkään laittautua ja tykkään kaikesta naisellisesta hömpästä. Mutta tykkään myös olla ihan ilman meikkiä mökillä rönttävaatteissa ja tuntea saman fiiliksen. Kauneus voi olla kaikkialla ja on jokaisen oikeus. Hyvä teksti Elina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tania. ^_^

      Jotenkin nyt huomaan teidänkin kommentteja lukiessa, että todellakin olisi voinut vielä hioa tätä tekstiä ja miettiä vielä tarkemmin mitä kirjoittaa. Mutta saahan sitä jäsenneltyä ajatuksia kommenttien ja keskustelun kauttakin. :) Keskeneräisyys voi olla ihan hyväkin juttu. (Esim. noista tatuoinneista ja lävistyksistä olisin yhtä hyvin voinut mainita myös itsensä ehostus ja luonnollisuus näkökulmasta.)

      Tuo onkin hyvä kysymys, että mitä minulle on opetettu kauneudesta. :) Laittoi miettimään. Ei kai meillä siitä ole koskaan mitään puhuttu. Läheisillä ei ole lävistyksiä edes korvissa, ei hiusväriä, ei meikkejä. Että en ole osannut ainakaan niitä ajatella tarpeellisina, jos kotoa saatua mallia miettii.

      Ne ihanteet on tulleet muualta, kavereilta, televisiosta, lehdistä, jne. Sain nimittäin ensimmäiset reiät korviini 10-vuotiaana. Ja ensimmäiset raidat hiuksiini kuta kuinkin saman ikäisenä. Oi, ne oli trendikkäät kaksi oranssia raitaa. :D Meikkeihin koskin (peitelläkseni epäonnistuneesti finnejä) ensimmäisen keran ehkä joskus kasiluokalla. Mutta koska puuteri näytti naamassa typerämmältä kuin finnit, jäi meikit silloinkin väliin.

      Toisaalta noihin aikoihin minusta moni tyttö, joka meikkasi näytti meikkeineen harakalta ja puuteria oli naamassa toisilla sentinkin kerros. (Anteeksi.) Näytin mieluummin itse vain meikkaamattomalta finniseltä teiniltä.

      Mutta palatakseni vielä ihan lapsuuteen.. ei kai meillä tosiaan ole puhuttu kauneudesta, sen enempää sisäisestä kuin ulkoisestakaan. Sen sijaan vaatteisiin on kyllä latautunut odotuksia. Juurikin niitä odotuksia, että tyttöjen kuuluu pitää punaista, pinkkiä, röyhelöä ja mekkoa. Etenkin juhlissa. Että niin se vain on, vaikka kuinka vihaisi ja inhoaisi niitä. Minusta tuo on kumminkin ollut aika vahva viesti siitä, että ulkoisiin odotuksiin pitää vastata ollakseen hyväksytty ja oikeanlainen. Ja että siisti ja kiltti tyttö myös käyttää niitä. Jos ei käytä ja pidä, on hankala, on ikään kuin tehnyt jotain väärin, on vääränlainen. Liittyykö siihen sitten varsinaisesti kauneus, en tiedä. Mutta toki juhlissa röyhelöissä, mekoissa, hiukset pyntättynä tuli niitä ihailuja sukulaisilta, naapureilta ja tutuilta. "Kun olet niin söpö, suloinen, ihana, nätti, noissa vaatteissa, hiukset laitettuna, jne."

      Poista
  2. Olipa hyvä kirjoitus :)

    Mulla on kasvoissa lävistys ja pieni tatuointi tuossa niskan ja korvan taitteessa. En koe että olisin työmaailmassa joutunut näiden takia sorretuksi. Itseasiassa, mulla on lävistys ollut kasvoissa lähes 22 vuotta eli käytännössä suurin osa ihmisistä ei ole mua koskaan nähnyt ilman sitä. On ollut tilanteita joissa vaikka parin vuoden tuttavuuden ihminen on kysynyt multa että "koska sä olet ottanut lävistyksen?" Se on niin osa mun kasvoja että sitä ei edes huomaa.

    Mutta jos en ole työmaailmassa ollut kummajainen niin muualla olen. Kukaan ei ole suoraan sanonut asiaa mutta jotenkin se on ollut nonverbaalisesti aistittavissa. Että lähes keski-ikäisen pitäisi "oikeasti" näyttää toisenlaiselta. Että lävistyksestä voisi pikkuhiljaa jo luopua ja mitä olenkaan mahtanut ikinä ajatella tatuoidessani niskaani, varsinkin kun hiukset on niin lyhkäiset että se ei ole peitossa. Mä olen itseasiassa ollut varautunut siihen että työelämässä voisi tulla noottia. Mutta tuohon muuhun en ole ollut ja olen kokenut sen tosi kurjana ja loukkaavana. Ei tietenkään kaikki reagoi noin mutta esimerkiksi sellaiset ihmiset, joita ei ole nähnyt vaikka joku viiteentoista vuoteen. Heiltä saa sitä silmien pyörittelyä ja vaivaantuneisuutta. Ja se tuntuu tosi ikävältä. Olen ottanut lävistyksen aikanaan teini-ikäisenä. Aika moni muukin mun kaveri otti silloin. Muut ovat sen jo pois ottaneet mutta mä en ole halunnut. Koska musta se on kaunis ja kuten sanoin, osa mua. Mutta ei se ilmennä mun luonteesta tai ajatuksista yhtään mitään. Vaikka otinkin sen aikanaan teini-iän kapinapäissäni niin ei se tarkoita sitä että olisin vieläkin teini-ikäinen.

    Mä en pidä koruista enkä ihmeemmin välitä meikkaamisesta. Mutta koristelen itseäni tatuoinneilla. Lävistyksiä en usko että tulen enempää ottamaan. Silti mä saan jatkuvasti viestintää että näin ei pitäisi tehdä. Että kun olen tämän ja tämän ikäinen ja hyvänen aika nainen, niin mun pitäisi olla ulkoisesti kiinnostunut ihan muista jutuista. Toisaalta tästä on hyvin tullut ilmi se että esimerkiksi ne läheiset ihmiset ei ole koskaan ihmetelleet. Esimerkiksi mun tatuointeja kammoava äitini on kehunut ihan jokaista mun tatuointia kauniiksi ja kivaksi. Mulla on itseasiassa luonnoksissa pyörimässä teksti joka liippaa vähän tätä. Taitaa olla aika naputella se valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kukkavarvas. ^_^

      Tosiaaan, kuten tuohon Tanialle kirjoittelin, niin jotenkin tässä omassakin tekstissä jäi nyt ajatus kesken. Eli toki kauneusihanteita ja itsensä ehostamista tietyllä tapaa (toisten mielestä oudolla tapaa) on myös tatuoinnit ja lävistykset. Mikä saa (meidät) pitämään niitä kauniina ja haluamaan sellaisia?

      Myönnän, että minäkin olen haaveillut tatuoinnista teini-iästä saakka ja haaveilen vieläkin (tosin enää hyvin vähän) pikkaisen. Minulla on neljä reikää korvissa, joista kolmessa pidän korua. 16-vuotiaana otin nenälävistyksen - sain ylipuhuttua vanhemmat sillä, että sen saa pois toisin kuin tatuoinnin. Ja jos en saa nenäkorua, otan tatskan.

      Nenäkoru laitettiin. Se tulehtui ja otatin uudestaan. Muutaman vuoden sitä ennätin pitää, kunnes menin inttiin. Siellä ei (turvallisuus) syistä saanut koruja pitää. Nenäkorua en jaksanut muutaman ekan viikonlopun jälkeen näperellä takaisin paikalleen ja pois, parin kk:n päästä en jaksanut edes sörkkiä reikää välillä auki. Kai tuo nyt jo on umpeen kasvanut, sillä intin jälkeenkään en kokenut enää tarpeelliksi pitää siinä korua. Minusta oli hyvä näin, vaikka se toisaalta kaunis onkin. :)

      Niin. Tarkoitan kai sanoa, että mitä ehostukseen ja luonnollisuuteen tulee, en ole "synnitön" minäkään. Värjään hiuksiini noin kaksi kertaa vuodessa itse raidat. Olen oppinut jonkin verran käyttämään puuteria "parempiin" tilaisuuksiin lähtiessä, jne. :)

      Eikä minua sinänsä haittaa se millä tavoin joku toinen itseään ehostaa. Tokihan jokainen tyyli tatuoidusta tekoripsiin kertoo jotain kantajastaan ja tämän mieltymyksistä, mutta niitä syvempiä ajatuksia esim. tyylin takana ei voi suoraan tietää. Ei osaamista, ei mielenkiinnon kohteita, jne. Ja toki minullakin on niitä ennakkoasenteita, jotka ulkonäköön liittyvät. Esim. joskus olen hämmästynyt aivan valtavasti esim. sellaisesta meikittömästä, koruttomasti, kiltin tytön olemuksesta, kuinka räväkkä hevari niiden takaa löytyy kärkkäine mielipiteineen. Tai kuinka niiden tatuointien alta paljastuu jotain todella herkkää, sen todella laitetun (rakennekynnet, tukka, ripset, jne) alta paljastuukin todellä älykäs ihminen.

      Jep, vahvassa on omatkin asenteet, ehkä juurikin siksi, että ajattelen meikkeihin, koruihin, vaatteisiin ja hiustenpidennyksiin liittyvän niin paljon epäeettisyyttä että fiksulta ihmiseltä odottaisin myös noiden tarpeellisuuden kyseenalaistamista. (Saako kukaan tästä ajatuksesta nyt kiinni?)

      Ja hienoa kuulla kukkavarvas, ettei esim. sinun lävistyksesi ja tatuointisi ole aiheuttaneet suurempaa kommentointia. :) Toisaalta voisin kuvitella, että ne ei todellakaan peitä kokonaan sinua, eli jäävät tosiaan huomaamatta eikä aiheuta sellaista "voi kauhistus"-efektiä.

      Ja ei minusta lävistys naamassa ole sen kummempi kuin korvassakaan. :) Yksi reikä, ja kun sellainen on kerran tehty ja korutkin siihen on hankittu, niin yhtä hyvinhän niitä voi silloin pitää.

      Tatuoinneissa minua on kieltämättä viime vuosina oikeasti mietityttänyt värjäysaine. Olen varmaan katsonut liikaa tähänkin liittyviä dokumentteja. :D Mutta siis varsin mielenkiintoista miten se väriaine imeytyy soluihin ja vaikuttaa siellä.

      Noin muuten olen kyllä haaveillut tatuoinnista, jossa olisi jollain tavalla symbolisesti kaikki lapset ja raskaudet. Esim. nilkkaan jotain kiemuraa, jossa pieniä jalanjälkiä. Jalanjäljet suhteutettuna syntymäkokoon. Siis niin että esim. täysaikaisten jalat olisivat reilun sentin, keskosena syntyneen puolisenttiä. Ja sitten neljät tähteä merkiksi keskenmenoista - tai neljä pysähtynyttä (vierekkäin olevaa) ihan miniminipientä jalanjälkeä.

      Poista
    2. Mutta eikai tarkoitus olekkaan se että et laita yhtään mitään (meikkiä, väriä hiuksiin jne) tai sitten että vedät itseesi koko repertuaarin. Eettisyyttä on aina hyvä miettiä mutta mä en ole yhtään ääripäiden ystävä.
      Musta koko kauneus-termiä on hirveän vaikea lähteä purkamaan auki. Mutta se on aivan selvää että ihmisistä tehdään aivan järkyttävästi virhetulkintoja sen mukaan, miltä näyttävät. Olen itse sen kohteena aina tasaisin väliajoin ja varmasti olen itsekin sortunut joskus samaan.

      Ja joo mä ymmärrän kyllä tuon sun eettisen puolen mitä ajat takaa :) Se ei vaan herättänyt mussa niin isoa kommentoinnin tarvetta kuin juurikin niin ulkonäöstä tehtävät johtopäätelmät.

      Poista
    3. Kukkavarvas:

      Minustakin tuota kauneus-termiä on hirveän vaikea purkaa auki. Ajattelen myös että jokainen meistä on arvioinnin kohteen aina välillä, milloin mielipiteen, milloin uskonnon, puoluekannan, milloin ammatin, kasvatustyylin ja milloin ulkonäön vuoksi. Virhetulkintoja tulee väkisinkin - ja meistä jokainen tekee niitä. :)

      Noista ääripäistä... mikä sitten on ok? :) Tai miksi juuri se keskiverto olisi ok? Harva meistä kumminkaan kuuluu ääripäihin vaan siihen välille ja sitä jokaisen omaa mieltymystä ja tapaa peilaten voi toki kysyä, että miksi juuri se oma valinta on riittävä?

      Ei sillä, itsekin olen siellä keskivaiheilla, sillä värjään, käytän jonkin verran meikkejä, koruja, vaatteitakin (heh) ja mietin kovasti miksi tämä olisi muka yhtään sen enemmän ok kuin enemmän ehostaminen? Etenkin, kun tässä olisi vielä paljon parantamisen varaa. :)

      Poista
  3. Ihania kuvia sinusta!

    Hyvää pohdintaa myös.

    Mun silmiä sinä(kin) olet ainakin avannut mm. sps-postauksissasi ja herättänyt ajattelemaan että miksi asiat ovat niin kuin ovat. Ihan kaikesta en _meidän kohdalla_ ole samaa mieltä, mutta minusta sun ajatukset ovat kuitenkin hyvin järkeviä ja kysymäsi kysymykset hyvinkin aiheellisia. Ja moni postaus on käsitellyt juurikin sellaista aihetta, jota en välttämättä muuten olisi sen syvällisemmin herännyt pohtimaankaan. Ja tämä onkin hienoa; oppia toiselta ihmiseltä kuunnellen (tai tässä tapauksessa lukien).

    Minä olen myös pitänyt kauneutta paljolti muina kuin juuri ulkonäköön liittyvinä asioina. Ja monesti tuntuu siltä, että jos ihminen on sisäisesti kaunis (listaa tähän kohtaan mielestäsi kauniita luonteenpiirteitä) niin se säteilee ulospäinkin. Tosin minustakin jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista, ihan ulkoisestikin. Kaikki eri näköisiä, kaikki kauniita, omalla tavallaan.

    Minä meikkaan harvemmin. Mutta joskus tulee meikattua ihan kotioloissakin, koska se tuntuu jostain kummallisesta syystä piristävältä :D Ehkä se on hieman turhamaista ja pinnallistakin (no, milloinpa ulkonäön ajattelu ei jollakin tapaa olisi) mutta ei kuitenkaan kerro mun mielestä kovinkaan pitkälti niistä arvoista tai ajatuksista joita pääni sisällä on. Tai odotuksista muita kohtaan, tai edes itseäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustaki on hienoa saada niitä uusia asioita joita sitten pohtia. En oikeestikkaa oo suuremmin miettinyt esim sitä miten ulkoinen olemus vaikuttaa vaikka työmaailmassa.Toki oon tiedostanut et se vaikuttaa mutten näin syvällisesti, vaikkakin koen olevani semmonen syväanalysoija aina välillä :'D

      Poista
    2. Kiitos, Janni ja Tania, kommenteista. ^_^

      Olen samaa mieltä Janni tuosta toisesta pidemmästä kappaleestasi, mitä tulee sisäiseen kauneuteen ja siihen, että jokaisessa on jotain kaunista, erilaista, omalla tavallaan. :)

      Ja oikeastaan ajattelen juurikin noin, että ulkonäköön panostaminen on aina pinnallista, mutta ihminen ei silti välttämättä ole pinnallinen. Tai ajattelen pinnallisen ihmisen enemmänkin sellaisena, joka ei esimerkiksi suostu edes juttelemaan tai olemaan jonkun toisen kaveri, jos tällä ei ole merkkikuteita, jos tämä ei ole riittävän varakas, riittävän kaunis (siis kyseisen henkilön silmissä ja kauneusihanteissa), jne.

      Eli nämä kaksi asiaa tosiaan haluaisin pitää erillään toisistaan, mutta valitettavasti ne usein sekoittuvat.

      Mutta minusta on tosiaan mielenkiintoista pohtia mistä ne kauneusihanteet tulee, mistä tulee halu laittaa kasvoihin meikkiä, pukeutua tietyllä tavalla, halu ostaa uusia vaatteita, vaikka edellisetkin ovat vielä ehyitä, jne. :)

      Ja mukava kuulla, että herää ajatuksia. :) Vaikkei nyt sitten ne ajatukset ja mielipiteet kohtaiskaan. :D Ja juuri ajatusten vaihdosta pdän blogeissa (paljon enemmän kuin kuvista).

      Poista
  4. Erittäin hyvää tekstiä. Blogimaailmassa nuorten naisten keskuudessa nämä "pinnallisemmat" asiat korostuvat; meikkaus, fitness, hiustenlaitto, jne. Johtuuko se siitä, että nuoria naisia ehdollistetaan kiinnostumaan näistä asioista? Minkä takia en ole nähnyt kuin muutaman blogin, jossa käsitellään oikeasti syvällisempiä asioita (kuten tämä)?

    Mun mielestä nuoria tyttöjä ja naisia tulisi innostaa kiinnostumaan muustakin. Twitterissä @smrtgrls hashtagin takaa löytyy tiedenaisia, menestyjätyttöjä ja naisälykkyyttä! Kertoo omaa tarinaansa, että Pinterestistä etsityimmät kuvat liittyvät ruokaan ja meikkiin vaikkapa tieteen läpimurtojen tai uusimman teknologian sijaan. Enemmän naispomoja maailmaan ja ehkä feminismiä ei kohta enää tarvita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Veera. ^_^

      Veera, sun pitää paremmin tutustua mammablogien maailmaan, kyllä sieltä löytyy paljon myös pohdiskelevie blogeja. ;) Mutta kyllä naisia ja yhä enemmän myös miehiä ehdollistetaan kiinnostumaan noista pinnallisemmista jutuista. Ja se ehdollistaminen aloitetaan usein jo syntymöttömään lapseen, kun rakenneultrasta on saatu veikkaus sukupuolesta.

      Pitääpä tutustua twitterissä tuohon vinkkaamaasi tunnariin/ hastagiin. :)

      Poista
  5. Kiinnostava teksti taas kerran - antaa kyllä paljon miettimisen aihetta. En osaa oikein ottaa kantaa, sillä visuaalisella alalla töitä tekevänä ihmisenä olen koko ajan tekemisissä "pinnallisuuden" kanssa, joten se on tavallaan aina läsnä eikä siitä sinänsä voi päästää irti. Lisäksi opiskelin aiemmin kampaajaksi, joten siitäkin on jäänyt oma painolastinsa, kun puhutaan ulkoisiin tekijöihin huomion kiinnittämisestä. Mutta joo, piti vaan tulla kommentoimaan että luen kyllä mielenkiinnolla blogiasi, vaikka en osaakaan yleensä mitään järkevää käydä kommentoimassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sarkku, kommentista ja onpa kiva kuulla, että sinäkin seuraat. ^_^ Olen kyllä sinunkin blogia seurannut, mutta en tiedä olenko itsekään juuri mitään kommentoinut. Tosin nyt on kyllä iso kasa kaikkien postauksia jäänyt lukematta, kun en ole ennättänyt bloggeria juuri selailla, mutta silti ollut tarve itse kirjoittaa. Nytkin hyppään kuopuksen kanssa yöjunaan, joten saa nähdä mitä tästä ja huomisesta tulee. :)

      Niin ja tuohon kampaajan ammattiin piti vielä kommentoida, kun joku Tanian blogissakin asiasta mainitsit, että minustakin on kyllä todella röyhkeää haukkua ja pitää esim. kampaajia ja kosmetologeja pinnallisina ja turhina/ typerinä ja sitten itse käyttää ko. palveluja. Tuollainen on minusta oikeasti aika järkyttävää ja ihmisten orjuuttamista, hyväksikäyttämistä. :/

      Poista
  6. No ensiksi: mun mielestä sä olet hyvän näköinen molemmissa kuvissa :) Ja jos mä saisin päättää, niin mä kulkisin joku kangas päällä ja hyvä olis. En pahemmin tykkäisi panostaa ulkonäköön, jos ei maailma pyöris sillä tavalla. Kun se ulkonäkö varsinkin työhaastattelutilanteissa ja ihan työpaikoillakin on mielikuvien luontia ja se on aika tärkeetä, että saa asiansa perille! Jos kahdella ihmisellä on sama asia kerrottavana ja toinen on siisti ja toinen epäsiisti, niin ehkä sitä menee kuuntelemaan sitä siistiä? Valitettavasti tällä tavalla hukkuu moni tärkeä kyky ja taito, mutta näin se vaan nyt menee. Meihin ihmisiin vaikuttaa ja vaikutetaan väreillä ja tyyleillä niin paljon, että ne saavat meidät jopa ostamaan kalliimpia tuotteita, jos ovat kauniimmissa pakkauksissa vaan esillä.

    Toisaalta, joskus esimerkiksi joku teini saattaa halutakin hukkua massaan ja olla just samanlainen kuin muut, ettei herättäisi huomiota. Toisaalta on niitä, jotka tekevät juuri päinvastoin ja värjäävät hiukset sinisiksi tai laittavat pannumyssyn päähänsä, jotta persoonallisuus varmasti näkyy kauas. Mun mielestä kaikki on ookoo, niin kauan kun ihminen tekee sen omasta tahdistaan siinä viihtyen, eikä esimerkiksi pelosta.

    Mulla ei ole korvissa reikiä, toisessa on vähän vielä jäljellä muttei siitäkään koru enää läpi mene. Mulla menee reiät umpeen vaikka on olleet mulla 30 vuotta tätä ennen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kupla, kommentista ja kehuista. :)

      Aika pitkälti samaa mieltä. Olisi kiva kulkea vain joku riepu päällä - mutta kun maailma ei pyöri niin. Siis ei, jos haluan tehdä sitä työtä mikä kiinnostaa ja sitä kautta muuttaa maailmaa. (Hih.)

      Toki osa ihmisistä saa asiansa perille ja äänestäjät liikkeelle pukeutumalla kaapuun, verkkosukkahousuihin tai raksahaalariin. Se on silti tietynlainen marginaali joka niin tekee. Toisaalta on turhauttavaa käyttää aikaa selittyleen ja ensivaikutelman muuttamiseen päästäkseen itse asiaan, kun pukeutumisella voi viestittää /antaa paremman ensivaikutelman ja päästä suoraan asiaan.

      Ja niin totta tuo väri-tyyli-tuotepakkaus juttu. :) Valitettavasti noinhan se menee.

      Poista
  7. (Riitta R. kirjoittaa...) Hei, tuo on niin totta tuo ulkonäöllä pelaaminen. Oon yhdessä työhaastattelussakin aikoinaan saanut kuulla toisen haastateltavan pukeutumisen olleen syynä siihen, miksi häntä ei valittu. Onhan ulkonäkö se, jonka perusteella ensivaikutelma tehdään suurimmaksi osaksi ja sitten se ensivaikutelma värittää ihmiseen tutustumista jatkossa. Opettajilla varsinkin on niin jumiutuneita käsityksiä siitä,miltä open kuuluu näyttää. Itse kyllä yritän aina laittaa ennakkoluulot syrjään, ja minulla on tästä viimeaikojen esimerkki: menin fysioterapeutile. Hän oli nainen kädet ja niska täynnä tatuointeja, kasvoissa muutama lävistys ja aika vahva meikki ja huoneessa soi raskas hevi. Työnsin tietoisesti mieleen vilahtaneet ajatukseni syrjään ja keskityin luottamaan hänen taitoihinsa. Se kannatti. Hyvä oli työsään ja mukavakin tämä nainen. Ihanaa, että toit esille nämä ajatukset, Elina. Tällaista raikasta ajattelua pitäisi tulla enemmän esiin tässä hyvin ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa ja maailmassa. Toki ulkonäkö kertoo aina ihmisestä, mutta miksi kauneuskäsityksen pitää olla niin kapea, että kaikki teinitytötkin alkavat näyttää ihan toistensa kopioilta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Riitta. ^_^ Noita ennakkoluuloja tosiaan on ja ne ja ensivaikutelmat vaikuttaa paljon - työssä kuin työssä.

      Viimeisin oma ennakkoasenteeni löytyy tiistain junamatkalta. Kuopus ei rauhoittunutkaan Helsingistä lähdettäessä junaan yöunille vaan valitti ja itki väärää paikkaa, jne. Vaunun osassa oli onneksi vain pari muuta ihmistä, mutta hekin pyörivät ja kurkkivat, etenkin edessäni istunut n. 30-40-vuotias tatuoitu, parta letillä oleva mies. Tuskailin itsekin, välillä koitin lykkiä rattaissa, välillä imettää, välillä kanniskella, jne. Seinäjoen asemalla tuo mies jäi pois ja alkoi jutella, kun kävelin käytävää edes takaisin: "Voi kuinka hellyttävää oli kuunnella, tuli niin muistoja mieleen, meidän kuopus täytti juuri 8 vuotta. Ne on niin pieniä hetken." :)

      Tuosta työhaastattelutilanteesta tuli mieleen, kun yritin tokmannille kesätöihin tänne Ouluun intistä päästyäni. En tiedä kummalla oli piuhat jumissa, haastattelijalla vai minulla, mutta vaikka siinä juteltiin intistä, luottamustoimista, vaihtariajasta jne, niin haastattelijalla jäi soimaan päässä se, että olin toiminut maatalouslomittajana. Ja viimeiseksi kysymykseksi veti: "Mitä luulet, tulisitko toimeen ihmisten kanssa, kun olet ollut vain lehmien parissa töissä tähän asti?" Täytyy myöntää, että menin kerrankin hiljaiseksi ja annoin olla. En saanut paikkaa. :D

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus ja hyvin olet laajasti ajatellut asioita. Kauneus on katsojan silmässä ja jokainen ihminen näkee kauneutta eri asioissa, joitakin kauneus ei juurikaan kiinnosta. Se että ihminen on sisäisesti kaunis heijastuu varmasti ulospäin myös niiden rönttövaatteiden läpi, elämänilo ja lempeä katse tekee ihmisestä kauniin. Itse (yllättäen) kuulun myös siihen materialistiseen ryhmään ja voisiko sanoa jopa että tarvitsen kauniin ympäristön että tunnen oloni hyväksi ja pidän visuaalisuutta todella tärkeänä itselleni. Minua alkaisi ahdistamaan jos kotona olisi esimerkiksi sotkuista, tai esimerkiksi jo se että olisi väärän värinen matto :D En myöskään tuntisi oloani hyväksi jos en olisi tyytyväinen vaatteisiini tai hiukseni olisi rumasti. Siitä että kaikki on hyvin ja huolitellusti tulee sellainen rauhallinen ja hyvä olo, ehkä muuten sitä ei osaa selittää. Voihan sen sanoa niinkin että kaikki sellainen on pinnallista, mutta oma näkökantani on että elämä koostuu myös paljon niistä pinnallisistakin asioista eikä niissä mitään väärää ole. On se syvällinen puoli ja pinta puoli, eikä sitä pinnallista puolta tarvitse unohtaa :)

    En itse mieti juurikaan tavaroiden alkuperää, koska ei sitä pysty mitenkään itse muuttamaan ja oikeastaan en halua kaikesta tietääkään. Vääryyttä tapahtuu niin paljon maailmassa, että hulluksi tulee jos kaikkea alkaa ajattelemaan. Tuntuu jo ettei uutisiakaan halua lukea, kun aina on vaan pahoja asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Jasmina. :)

      Olen samaa mieltä tuosta "ihminen on sisäisesti kaunis heijastuu varmasti ulospäin myös niiden rönttövaatteiden läpi, elämänilo ja lempeä katse tekee ihmisestä kauniin". Mutta aina se ei tosiaan riitä. Siis, jos haluaa esim. panostaa työpaikan saamiseen tai siihen , että saa asiansa kuuluviin. :) Kassialmaa ei kohdella samoin kuin massanihanteiden mukaan tälläytynyttä. Tästä hyvänä esimerkkinä esimerkiksi. Brittien Talentissa toiseksi tulleen Susan Boylen, joka ei saanut enää kisan voitettuaan pitää omaa tyyliään vaan hänestä muokattiin pian massan kauneus- ja tyyli-ihanteisiin sopivampi, vaikka hän oli sanonut olevansa tyytyväinen ja onnellinen siihen mitä on.

      Tuosta tavaroiden alkuperästä olen kyllä kovastikin erimieltä. :) Meistä jokainen pystyy vaikuttamaan siihen mitä tavaroita ostaa, kuluttaa ja käyttää, eli minkä tavaroiden kysyntää lisää ja mitä jättää jälkeensä.

      Samaa mieltä olen kyllä siitä, että ahdistaa ja tulee hulluksi jos kaikkea pahaa miettii ja suree jota maailmassa on. On silti minusta eri asia sulkea silmät kokonaan ja nostaa kädet ylös, kuin se että tekee asioille jotain niissä puitteissa johon itse pystyy vaikuttamaan. Ja jos yhä useampi meistä tekee sen mitä pystyy, sillä on merkitystä, meillä on merkitystä. :)

      Tässä oli mielestäni varsin hyvä hesarin artikkeli / kolumni. Suosittelen kaikia teitäkin lukemaan:
      Pakkomielteinen halvalla ostamisen kulttuuri vaivaa suomalaisia

      "Tarvittiin pieni talousnotkahdus, ja höpinä vastuullisesta kuluttamisesta oli parissa kuukaudessa unohtunut.

      2000-luvun alussa suomalaiset oppivat kiinnittämään huomiota ostostensa eettisyyteen. He selvittelivät tuotteiden hiilijalanjälkiä ja valmistusoloja. Kauppaketjut kehittivät tuotemerkintöjä ja työolojen valvontaa. Luomu ja lähiruoka tulivat marketteihin.

      Nyt ostopäätöksissä ei yhtäkkiä tunnu painavan mikään muu kuin hinta. Kun vielä pari vuotta sitten ajateltiin, että on fiksua syödä terveellistä ja ilmastoystävällistä ruokaa, nyt pidetään fiksuna ihmistä, joka on varakas mutta ostaa silti Lidlin halvinta tuontieinettä.

      ...

      Tutustuin kantapään kautta halpatuotantoon, kun kirjoitin vuosituhannen vaihteessa kirjaa vietnamilaisesta kenkätehtaasta, josta tuotiin muovisia halpakenkiä Anttiloihin ja muihin K-ryhmän kauppoihin. Kenkätehtaan tyttöjen kohtalo raastoi sydäntä. He tekivät 15-tuntisia työpäiviä myrkyllisen tolueenin katkussa ja surivat, ettei heidän elämäänsä mahtunut muuta kuin yksitoikkoista työtä ja lyhyitä yöunia.

      Kun Alkuperämaa tuntematon vuonna 2002 ilmestyi, olin varovaisen optimistinen. Pidin työolojen parantamista mahdollisena, jopa helppona. Kun palkkojen osuus kymmenien eurojen kenkäparista oli vain 50 senttiä, työpäivän lyhentäminen ja palkan parantaminen ei edes nostaisi kenkien hintaa.

      Hikipajakeskustelu oli herättänyt suomalaiset kuluttajat, ja kauppaketjut olivat jo alkaneet kehittää tavarantoimittajiensa valvontaa. Huokaisin helpotuksesta. Ajattelin, että homma oli jo hoidossa ja voisin journalistina suunnata huomioni muihin aiheisiin.

      ..."

      Poista
  9. Hyvää pohdintaa! Mä oon (taas) alkanut haaveilla rastoista, mutta kun olen tällainen keski-ikäinen jo, niin en taida enää uskaltaa. Mutta toisaalta takussa ne hiukset ovat joka tapauksessa, niin sama kai tuo. Eilen näin kyllä aika mageen siilitukan, noh ei onneksi tarvii päättää nyt kun on (lähes aina) pipo päässä näin talvella :) Kesällä täytyy sitten tehdä päätöksiä, olen lykännyt tässä muutaman vuoden tuonne kampaamoon menoa, kun en osaa päättää, mitä haluan, ja kallistakin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kitta. :) Minusta olisi hienoa, jos laittaisit rastat, kun kerran sellaisista haaveilet! Ei iällä pitäisi olla mitään väliä - kuten ei sukupuolellakaan, siinä mitä ja miten pukeutuu ja hiuksensa laittaa. Just ihailin tässä 88 vuotta täyttänyttä Aira Samulia ja kerta kaikkisesti kadehdin sitä kuinka mahtava asenne pukeutumisen ja hiustyylin kanssa Airalla on. Että nelikymppisenä hän kuvitteli olevansa liian vanha minihameeseen, mutta sen jälkeen hänellä ei tuota ongelmaa enää ole ollut ja kulkee edelleen minihameissa! :)

      Poista
    2. Toki sitten yhtälailla Aira Samulin pukeutumisessa voisin kiinnittää huomiota vaatteiden ja kosmetiikan alkuperään ja eettisyyteen. Nyt kumminkin puhuin tuosta rohkeudesta. :)

      Poista
  10. Tässä on jo liuta hyviä kommentteja, joten en toista niitä, mutta kiinnostuksesta kysyn omien mielikuviesi muodostumisesta. Mä luen pääasiassa sellaisia pohdiskelevia, ns. asiapainotteisia blogeja. Mä itse kirjoittelen nykyään sekaisin kevyttä ja painavaa, edellisessäni, kuten varmaan muistat, kirjoitin ainoastaan perhe-elämästä ja etenkin sen haasteista. Olen luonnostani melkoisen analyyttinen ja tavallaan pohdiskelevakin ja yritän aina ottaa asioista myös selvää. Kasvatuksesta ja psykologian eri alueilta olen lukenut paljon, kuten ehkä jo tiedätkin. Jos et olisi nähnyt kuvaani ikinä, niin olisitko luonut kuvaa ulkonäöstäni? Mua siis ehkä myös alkoi Tanian tavoin kiinnostamaan, että mitä olet oppinut siitä, miltä osaava tai pätevä ihminen näyttää (en siis väitä itse vielä olevani osaava tai pätevä, mutta sinne suuntaan kyllä pyrin). Voisiko siis sinunkin ajatuksiasi murtaa siinä kohtaa, että meikkaamisessa, tatuonneissa tai hyvin pukeutumisessa olisi aina automaattisesti kyse pinnallisuudesta, hyväksynnän hakemisesta tai jostain muusta ikävästä? Voisiko omaan ehostamiseen liittyä enemmän vain iloa, tekemättä siitä niin suurta kysymystä? Voisiko myös ehkä olla tekemättä niin suurta kuilua siihen, että vain meikittä ja verkkareissa ihminen on 'oma itsensä' ja meikkaavat ihmiset hienoissa vaatteissa yrittävät automaattisesti olla jotain, mitä eivät ole?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Anu. :)

      Tuota olen miettinyt itsekin paljon, että mikä minua sitten esim. kauneusihanteissa ja pynttäytymisessä/ itsensä ehostamisessa niin kovin ärsyttää. Ei eettisyys ja ekologiisuus ehkä silloin peruskouluiässä ollut se isoin juttu. Luulen, että asia enemmän henkilöityi. En siis ole kympin oppilas itsekään, mutta aika usein jäin monttu auki kuuntelemaan toisten juttuja - etenkin niiden meikkeihin ja shoppailuun hurahtaneiden tyttöjen.

      "Elina, etkö sä pese naamaa ollenkaan, kun sulla on tollai finnejä?" Tässä vaiheessa jo varmaan aika moni tietää ettei pelkkä hygienia liity finnien muodostumiseen vain aika moni muu asia. Uskoisin, että noillakin kommenteilla ja asenteilla on tekemistä sen kanssa, että en ole osannut arvostaa ulkonäköön liittyvää pinnallisuutta. Enkä sitä, että asioista ei oteta selvää.

      Olin myös korviani myöten täynnä niitä meikki- ja vaatejuttuja ja "ihqudaata" ja juttelua viikonlopun ryyppyreissuista ja siitä kuka sammui ensimmäisenä, kuka oli kenenkäkin kanssa, kuka joi eniten ja kuka teki sitä ja tätä typerää.

      Pidin jo tuolloin syvällisemmästä keskustelusta ja käytin paljon aikaani mm. nettikeskusteluihin eettisyydestä, yhteiskunnasta, politiikasta, ekoloogisuudesta ynnä muusta puhumiseen. Halusin mieluummin viettää viikonloppuja järjellisessä seurassa ilman alkoholia. Olin kyllä mukana ryyppyreissuillakin - silloin nostelin ihmisiä ojasta, olin olkapäänä ja estin viiltelemästä ja milloin mitäkin. Mutta ei, ne eivät olleet niitä mukavimpia viikonloppuja enkä itse pitänyt edes minkään alkoholin mausta enkä humaltumisen tunteesta joten alkoholin käyttö jäi maistamisiin.

      En tiedä. Luulen, että noilla kokemuksilla on aika paljon tekemistä siinä miksi en ole osannut pitää shoppailuun, itsensä ehostamiseen ja materialismiin (korut, tavarat, hiukset, kynnet, kännykät, jne) aikaansa käyttäviä kovin pohtivina tai aidosti huolissaan olevina. :)

      Ja kuten tuohon Jannin kommenttiin jo kirjoitin, en usko että käsitystäni pinnallisuudesta ihan hirveästi pystyy muokkamaan. Meikkaamiset, tatuoinnit, korut, lävistykset, vaatteet, materia ylipäätään on minusta aina pinnallista. Ja pinnallinen ihminen on sitten taas ihan eri asia. Ja tuossa asiassa yritän kyllä murtaa omia ennakkoluulojani yhä uudelleen ja uudelleen.

      Mutta sanon nyt vielä, että fiksu en ole ollut itsekään, en tuolloin, enkä vieläkään. Ehostukseen ja materialismiin liittyvät eettiset ja ekologiset näkökulmat ovat muokkautuneet pikku hiljaa ajan saatossa ja paljon on vielä itselläkin parantamisen varaa joka puolella. :) Siinä onkin vielä kysymys, johon en ole osannut itsekään vastata: Miksi ei voisi parantaa tapojaan kerralla? Miksi osaan tehdä näitä vain pienin ja hitain askelin? (Ja oi miksi minun on muka niin vaikea ryhtyä vegaaniksi?)

      Ps. En muista enää millaiseksi sinut, Anu, kuvittelin ennen kuin näin kuvasi blogissasi. :)

      Poista
  11. Haluaisin myös jakaa Pitsiunelmia blogin, jossa tätä vaatteiden eettisyyttä ja ekologisuutta käydään läpi moneltakin eri kantilta. Kannattaa liittyä lukijaksi ja tutustua muutenkin tarkemmin: http://a-lace-diary.blogspot.fi/2015/02/vaatteiden-maarasta-ja-vahan-muustakin.html

    "Vaatteiden määrästä ja vähän muustakin

    Kaikenlaista ajatuksia herättävää on viime aikoina ollut vaateaiheesta mediassa.

    Nyt se Kuningaskuluttajan jakso, jossa esiinnyn asiantuntijavieraana tuli ja meni, ja sen perään tuli vielä vaatemielessä mielenkiintoinen toinen jakso, jossa selviteltiin mitä valmistusmaa kertoo vaatteenvalmistajien työoloista ja mistä maasta tulevia vaatteita kannattaa ettiseltä kannalta miettien ostaa. Kuningaskuluttaja tulee siihen minustakin oikeaan johtopäätökseen, että valmistusmaa itsessään ei kerro paljoakaan, eikä erikoisesti kannata boikotoida jotain valmistusmaata sillä ei siitä ole mitään hyötyä siellä eläville vaatetyöläisille. Yhteydenotot firmoihin ja jos oikein innostuu, poliittinen työ tuotantomaiden ihmisoikeuksien huomioimiseksi ja kehittämiseksi, ovat ne keinot joilla voi suunnata asioita parempaan suuntaan. Jos aihe kiinnostaa, ei missään tapauksessa kannata vain jäädä voivottelemaan kaakkois-Aasian ompelijoiden onnetonta asemaa. Takuueettiset vaatteet saattavat olla (joskaan eivät aina ole) hinnakkaita, mutta firmojen piinaaminen vaikeilla kysymyksillä on ihka ilmaista.

    Siinä "minun" KK:n jaksossani laskettiin vaatteiden määrää. Itse en ole saanut aikaiseksi vielä raahautua kellariin ja laskea vaatteitani, vaikka olenkin asiaan nähden utelias. Mutta tästä vaatteiden määrän laskemisen järkevyydestä voi toki keskustella. Arkijärki kritisoi määrän yksipuolista tuijottamista, osin perustein joista olen samaa mieltä, samoin kommenteissa on fiksuja näkökulmia. Esim. siis oleellista ei ole kullakin hetkellä omistuksessa olevien vaatteiden määrä, vaan hankittujen vaatteiden kokonaismäärä. Jos siis kaapissa on vain 5 vaatetta, mutta se johtuu siitä että ostaa joka päivä uuden asukokonaisuuden ja heittää edellisen päivän kledjut roskikseen, niin minimäärässä ei ole mitään ihailtavaa (jos viedään esimerkki aivan äärimmäisyyksiinsä).

    Mutta vaatteiden kokonaismäärä kuitenkin kertoo jotain, se ei ole aivan turha numero. Kukaan ei ehdi kuluttaa tuhansia vaatteita loppuun asti koko elämänsä aikana. Ja kuinka moni edes haluaisi käyttää samoja vaatteita esim. 30 vuoden päästä kuin nyt? Jos omat mielipiteet eivät muutu, niin muoti kumminkin muuttuu, ja todennäköisesti oma kroppa. Jos oma vaatevarasto on sen kokoinen, että siitä riittäisi ehjää päällepuettavaa vielä eläkeikäisenäkin, niin silloin kyllä voi ajatella omistavansa liikaa vaatteita. Lisäksi valtava vaatevarasto kertoo siitä, että ei ihan tiedä miksi ja mihin tarkoitukseen vaatteita tarvitsee, koska eivät ne vaatteet aivan itsestään ole komeroon ryömineet."

    MItä ajatuksia tuo vaatteiden määrä herättää? Entä mitä ajattelette kävän vaatteille, joita ette enää tarvitse? :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit