Normaalityö - onko sellaista?

Leivoin tuparilahjaksi kanelirinkelin - ainakin melkein - @Hurja Pohjola.
Jännä kuinka paljon maailma pyörii kello 8-16 työn ympärillä ja kuinka kaikkea aina suhteutetaan sellaiseen työhön. Siihen malliin yritetään sovittaa myös koulut, harrastukset, päivähoito ja se mikä on olevinaan normaali työmäärä. Oikeastaan, kun oikein pohtii on varsin huvittavaa että meillä on määritelty normaalityöaika tuollaiseksi ja kaikki muu kellonajasta, viikonlopuista, pidempiin ja lyhyempiin työpäiviin on sitten jotenkin vähemmän normaalia. Vai mikä sinun mielestäsi on ns. normaalityöaika? Mihin aikaan? Minä viikonpäivinä ja kuinka monta tuntia päivässä/ viikossa? Millaisista työajoista sinä haaveilet? Millaiset työajat sinun tai puolisosi ammattiin kuuluvat?

---

Emppu menee töihin joka päivä kuudeksi ja lähtee kotiin 14:30, päivä sisältää palkattoman ruokatunnin. Empun työsopimusta muutetaan ja hän saa tekee jatkossa edellä olevan työajan lisäksi kerran kuussa ympärivuorokautisen päivystysviikonlopun. 

Entäs jos Empulla olisikin sellainen työ, jossa hän on reissutöissä 3 päivää viikosta ja työtunteja kertyy tuolloin se "normi" 40 tuntia. Loppuviikon Emppu on vapaalla. Työsopimusta muutetaan jälleen ja Emppu tekee reissutyön lisäksi vielä muutamia työtunteja iltaisin.

Emppu aloittaa työt paikassa, jossa hän käy töissä arkisin klo 8-16. Jälleen työsopimusta muutetaan, niin että parina päivänä viikossa hän onkin töissä seitsemään asti.

Entäs jos Emppu tekisikin vuorotyötä, 2 iltaa, 2 aamua, 2 yötä ja 6 päivää vapaata? 

Empulla on kotona pieniä lapsia ja hänen on pakko käydä töissä, sillä laskut on maksettava. Kuvittelitko Empun mieheksi vai naiseksi? Miten suhtaudut työaikoihin, jos sanon, että Emppu on Emilia? Entä jos sanon Empun olevan Eemeli? Entä jos sanon lasten olevan alle 3-vuotiaita ja lasten olevan päivähoidossa? Entä jos sanon lasten olevan kotona toisen vanhemman kanssa?

Tuleeko pitkistäkin työajoista hyväksyttäviä, jos niistä saatava korvaus jää kohtalaisen pieneksi? Esimerkiksi kahteen tuhanteen euroon ja 40 tunnin työviikolla alle sen? Entä jos korvaus työajasta olisikin 4500 euroa, olisiko pitkät päivät pikkulapsiperheessä silloin ok? Olettaen, että vaihtoehtona olisi joko tehdä pitkää päivää tai jäädä ilman töitä? Jos kuulet äidin olevan töissä, tuntuuko se pahemmalta kuin isän töissä oleminen? Miten suhtaudut reissutyöhön, siihen että äiti/isä on poissa osan viikosta?

Kommentit

  1. Voi, meidän perhe on kyllä tässä suhteessa onnekas: ollaan molemmin opettajia. Työmatkoihin menee kummaltakin 10-20 minuuttia, joten "normipäivä" kestää kotiovelta kotiovelle yleensä 8-15:45. Eli yhteiset vapaaillat, viikonloput, hiihto- syys- joulu- ja pääsiäislomat. Kehtaanko edes mainita sitä kesälomaa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Heidi Pii. :) Tuo on kyllä varmasti kiva noin.

      Onhan niitä tosiaan paljon erilaisia töitä työaikoineen - yrittäjistä puhumattakaan. Ja viljelijät/ maidontuottajat on sitten taas ihan oma lukunsa työtuntien suhteen ympäri vuoden maanantaista-sunnuntaihin.

      Mutta jotenkin tässä jäin pyörittelemään sitä, kun tuntuu että edes työtuntien määrä näyttäytyy ihmisille eri tavoin riippuen palkasta, sukupuolesta ja siitä milloin ne työtunnit tekee. :)

      Ollaan ehkä vähän sokeitakin ajattelemaan niitä työaikoja ja tuntimääriä erilaisesta perspektiivistä. Ja nyt kun itsekin olen hakenut töihin ja miettinyt erilaisia työikoja niin aika paljon ihmiset tuntuvat ajattelevane että esim. tuollainen arkityö virka-aikaan tarkoittaisi sitä että on vähemmän pois lasten luota kuin esim. saman tuntimäärän tekeminen erilaisella aikataululla. :) Ja että äidin poissaolo kotoa näyttäytyy monille paljon suurempana työtuntimääränä kuin isän poissaolot, vaikka kyse olisi samoista tuntimääristä. Ja palkka - ikään kuin työnteosta tulisi paheksuttavampaa, jos siitä saa suuremman korvauksen. Että silloin työtä tekisi vain rahan takia, vaikka yhtälailla siihen työhön isompi työtuntimäärä olisi välttämätön tehdä kuin pienemmänkin palkan työssä.

      ps. Mutta eikös viikonloput, illat ja kesälomat mene koulujuttuja suunnitellessa eikä lomaillessa? ;) Ainakin monet opettajat tuntuu tuohon vetoavan, kun puhutaan opettajien älyttömistä kesälomista ja vapaa-ajoista.

      Poista
  2. Mulle normaali työaika on 8-16. Toisaalta pidän ihan yhtä normaalina vaikkapa kolmivuoro- tai reissutyötä, vierestä näitäkin seurannut...

    Ja musta on ihan yhtä hyväksyttävää pitkät päivät/reissutyö/vuorotyö sekä naiselle että miehelle. Päiväkoti-ikäiset tenavat tietysti tuo omat haasteensa, mutta hoidonkin voi järjestää monella tavalla, vaikkapa aupairia käyttäen, esimerkiksi. Jos toinen tekee pitkää päivää ja toinen on lasten kanssa kotona, herää kysymys jaksamisesta ja parisuhteen tilasta. On nimittäin tulenarka tilanne sellainen, jossa molempien mielestä se toinen pääsee helpommalla (hyvähän sun on, kun oot vain kotona/hyvähän sun on, kun saat pitää ruoka- ja kahvitunnit ja vielä keskustellakin aikuisten kanssa oikeista asioista)

    Enemmän kuin päiväkoti-ikäiset mua mietityttää lastenhoidon järjestelyt reissu/vuorotyö perheissä, kun on pieniä koululaisia. Liian monessa tapauksessa tiedän alaluokkalaisen olevan ilta/yövuorojen aikana yksin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Sankari. Puuh, vähän venähtänyt tämä vastaaminen. :/

      Tuohon voinen yhtyä, että varmasti loppujen lopuksi tosi monessa perheessä, joissa ne työt ja rooli ton vakiintuneet yhdellä tavalla, tulee kinaa siitä kumpi pääsee helpommalla/ kummalla on raskaampaa. :/

      Jotenkin tuonkin takia toivoisi että niitä kotivanhemman ja työssäkäyvän vanhemman rooleja vaihdettaisiin joka perheessä (ja silti koht. liberaalina jaksan vastustaa rajotuksia/kiintiöintiä). Olisi paljon helpompi ymmärtää sitä toista puolisoa, kun niitä rooleja on välillä vaihdettu.

      Ja niin toivon, että noin kävisi meilläkin. Siis jos töitä saan, niin molemmat osaisi paremmin huomioda myös sen toisen tilanteen, tunteet ja ajatukset. :) Silti, vaikka tätä arkea jo aika hyvin pyöritetään yhdessä nytkin ja yhden kolmen kuukauden jakson olin työharjoittelussa, jolloin puoliso oli kotona. Ja puoliso on ollut lasten kanssa kun olen ollut kokouksissa, vaalikiertueella, kokousmatkoilla, kertausharjoituksissa, sairaalassa, jne.

      Minuakin mietityttää jo valmiiksi tuo koululaisten tilanne.. :/ Että miten sitten saadaan arkijärjestyyn. Nyt jos töitä saisin ja olisi mahdollista niin puoliso olisi kotona seuraavat 5v (minä olin ekat 5) enemmän ja vähemmän.. mutta entäs sitten kun kuopuskin on eskarissa? Millaisia työpäiviä ja työreissuja sitten tulee? (Toki voi olla niinkin ettei kummallakaan ole töitä.)

      Poista
  3. Hmmm... Jos vain taivas olisi rajana ja saisi valita ihan miten haluaisin, niin voisin tehdä töitä esim. päivittän klo 12-15 tai 13-16 välillä. Ensin aamulla menisin lenkille/salille ja illalla joogaan. Mutta vielä ei ole lottovoitto napsahtanut kohdalle, heh, heh. Tällä hetkellä nykyinen joustava ja liukuva systeemi itse asiassa sopii mulle hyvin. Meidän työpaikalla ei juurikaan seurata työaikaa vaan työn tuloksia, niitä sitten sitäkin tiiviimmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Uraäiti. :)

      Minä haaveilen siitä, että kaikki olisi kotona. Puoliso käyttäisi lapsia kerhossa, laittaisi ruokaa, ja veisi ulos ja minulla olisi kerhon ajat ja ulkoiluajat sekä illat käytettävänä omaan työskentelyyn. Mutta että siinä välissä voitaisiin syödä yhdessä aamupalat, välipalat, lounaat ja iltapala, ja ehtisin myös leikkiä ja ehdittäisiin touhuta koko perhekin jotain. Joka päivä. :)

      Mutta ihan tuollaista työtä ei tosiaan taida löytyä. Tai no, miksei, mutta....

      Poista
  4. Niin siis mitä minä olen noista esimerkeistä mieltä? Olen sitä mieltä, että kukin valintansa mukaan! Aivan sama onko se isä tai äiti tai onko niitä lapsia alkuunkaan :D Luulisin kuitenkin, että kuka tahansa se esimerkiksi reissutyötä tekevä onkin, niin mieluummin sen työn ottaa jos siitä saatava korvaus on sellainen että toinen voi olla enemmän silloin kotona, vaikka kokonaankin, jos niitä lapsia siis on. Ja silloin se elämä olisi silti ihan toimivaa eikä taloudellista taistelua ja esimerkiksi kotona kököttämistä sillä toisella, jos keskeinen asuinpaikka ja tai vaikkapa auto olisi mahdollista hänellekin.

    Meillähän työajat on vaihdelleen todella täällä, joten mitään normityöaikaa en tunne omassa perheessäni. Yrittäjinä olet aina töissä tai sitten voit olla keskellä päivää viemässä lasta hammaslääkäriin jos et ole silloin työmatkalla juuri. Ennen mies teki meillä työmatkoja niin, että oli kolmisen päivää (yötä) joka arkiviikko poissa, oli tilanne mikä tahansa. Myös useamman viikon matkoja oli, joista ei silti seurannut monen viikon vapaita :D vaan työtä senkin jälkeen piti aina tehdä. Myös viikonloppuisin käydään "pajalla" jos tarve vaatii ja puhelimeen vastataan iltaisinkin jos se on soidakseen. Siksi minusta on erityisen kamalaa ajatella ihmisiä jotka käyvät "vaan" töissä, lähtevät työpaikalta tasan kellon niin lyödessä ja kaikki työt jää tasan siihen vaikka kuinka olis kesken. Tuntuu hassulta ettei mitään tehdä loppuun, edes pientä hommaa?

    Yleisesti perheiden työajat ja asiat on niiden keskenään mietittävä, ei se ole ulkopuolisen määritettävissä onko mikäkin hyväksyttävää tai ei. Jos se sen perheen sisällä hiertää niin sitten he ehkä tekevät asialle jotain, jos tolkun ihmisiä ovat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kupla. :)

      Noin minäkin ajattelisin, että sen kotona olevan pitää päästä liikkumaan ja sillä pitää olla jotain ihmisiä joita nähdä sitten, jos toinen tekee reissutyötä ettei tarvitse yksin hajoilla. Ja että on edes se tuttu koti, lapsilla kaverit jne, mikä taas on aivan eri kuin jos perhe kulkisi mukana, vaikka silloin näkisin koko perhe enemmän.

      Minäkään en jotenkin osaa ajatella itselle sellaista työtä, jota pitäisi tehdä joka päivä samaan aikaan ja joka pitäisi / jonka voisi jättää oikeasti sitten päivän päätteeksi työpaikalle. Toisaalta en myöskään osaa ajatella, että tekisin koko elämäni tismalleen samaa työtä. EI minulla mitään niitä vastaan ole, jotka niin tekee ja joille se sopii. Olen vain oppinut ainakin sen verran itsestäni ettei se minun juttuni ole. :)

      Mutta joo, ei siis ole muiden asia miettiä työaikoja. :) Minusta on ollut vain jännä kuunnella ihmisten ajatuksia tämän suhteen.

      Poista
  5. Komppaan edellistä, jokainen perhe valitsee sellaisen mallin, mikä valittavissa olevista vaihtoehdoista oikeimmalta tuntuu. Oma arvomaailma on kuitenkin sellainen, että työn tekeminen on aina arvokkaampaa, kuin omaehtoinen työttömyys (en tarkoita vanhempainvapaita). Kun kaikkien täällä pitää periaatteessa kantaa kortensa kekoon. Ja itse olen kyllä sitä mieltä, että ilman muuta selkeästi parempi palkka on hyvä peruste vähän pidemmillekin päiville - perheen yhteiseksi hyväksihän se koituu, mutta toki perheen molempien aikuisten pitää asiasta olla yhtä mieltä. Sukupuolella ei mielestäni ole tässä asiassa roolia. Aina jostain syystä hieman kirpaisee, kun ihan pikkuisten vanhemmat tekevät reissutyötä (tarkoitan siis juuri sellaista, jossa ollaan joka viikko/kuukausi pitkiä aikoja pois kotoa). Nuo reissutyötkin on tässä elämässä kuitenkin jonkun hoidettava, joten ok nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, anonyymi. :)

      Joo, samaa mieltä olen minäkin tuosta että työn tekeminen on lähes aina arvokkaampaa kuin oma ehtoinen työttömyys. :) Tosin kyllä minusta on ihan ok, toisen vanhemman olla kotona lasten kanssa ns. virallisten vanhempainvapaiden jälkeenkin, jos toinen käy töissä ja perhe tulee toimeen sillä.

      Sitten on paljon palkatonta työtä, vanhempainyhdistystoiminnasta, lasten harrastuksien vetämiseen, vertaistukitoimintaa, luottamustoimia, jne, joihin mielestäni jokaisen olisi myös hyvä osallistua enemmän tai vähemmän.

      Reissutöistä olen samaa mieltä. Kirpaiseehan ne etenkin pienten lasten vanhempien kohdalla. Silti itsekin sellaisista töistä haaveilen. Tai pikemminkin töistä, joiden takia joutuu olla välillä päiviä poissa kotoa. :(

      Silti tuntuu, että esim. rekkaa ajavien viikkopoissaoloihin suhtaudutaan eri tavalla kuin taas esim. eduskunta tai yritysmyyntityötä tekeviin. Ja minusta se on hyvin jännä kuinka epäloogisia (me) ihmiset ollaan.

      Poista
  6. Haaveilen (salaa) osa-aikatöistä, mutta ei taida sopivaa paikkaa olla tarjolla... (Ja ottaisin mielellään myös opettajien lomat.) Ihan paras olis et sais olla jonkinlainen oman elämänsä freelancer, et vois tehdä töitä silloin, kun ois mielenkiintoisia juttuja tarjolla. No, nämä on näitä haaveita ja arkirealismi on sit jotain muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kitta. :) Niin, oman elämän freelancer olisi kyllä kätevä. (Ja niin kiinnostaisi tietää mitä töitä olet tehnyt, mistä haaveilet, minkä alan koulutuksen olet saanut - oih, kuinka uteliaaksi sitä tuleekan sellaisten ihmisten suhteen, joiden blogeja seuraa tai joiden kanssa vaihtaa ajatuksia.)

      Poista
  7. Meidän perheelle normaalia on isän 6-15.30 työaika (arkisin) ja äidin vuorotyö 5.30-24.00 välillä (myös viikonloput). :) Ja se toimii hyvin. Tällä systeemillä lasten ei tarvii olla hoidossa kuin korkeintaan 10pv/kk, siis nomitilanteessa, nythän olen äippälomalla ja ainakin seuraavan vuoden teen osa-aikaisesti töitä vain iltaisin, että lapset saa olla kotona. Mutta tulevaisuudessa sitten noin, on mukavaa saada olla arkisin kotona ja lähettää lapsia kouluun ja iltaisin sitten on isi kotona nukuttamassa. :) Taitaa olla itse kellekin normaalia se minkä parhaaksi kokee ja millaisia töitä ylipäänsä tänä päivänä saa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Ansku. :)

      Tuo teidänkin työkuvio kuulostaa ihan hyvältä - etenkin jos teistä se tuntuu hyvältä. Minusta on hienoa, jos esim. molemmat vanhemmista haluaa olla lastensa kanssa, jopa niin, että olisi mahdollisimman vähän ulkopuolista hoitoa ja silläkin uhalla että yhteinen aika jää väliin. Toisille taas on tärkeämpää toisin eikä sovi että esim toinen on töissä illat, toinen aamut. Ja sekin on ok. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit