lauantai 14. maaliskuuta 2015

Raskaana vai ei?

Kuva vau.fi

Kirjoitinkin jo edellisessä bloggauksessani, kuinka kaipaan omaa kroppaani takaisin. Toki oma kroppa se tämäkin on - kenenkäs muunkaan? Mutta kaipaan kroppaa, joka tuntuu enemmän omalta. Sanotaan nyt suoraan: sellaista kroppaa joka minulla oli ennen täysiaikaisia raskauksia.

Ei sillä, että ulkonäkö olisi se juttu tai että tuntisin huommuutta tällaisessa kropassa. Minusta vain tuntuu, etten fyysisesti voi yhtä hyvin enkä jaksa ihan niin hyvin kuin olisi mahdollista. Tuntuu siltä kuin olisin raskaana. Tuntuu kuin vatsa olisi alkanut uudelleen kasvaa. Pömpötys on suurempaa kuin raskausviikolla 20. Väsyttää. Myös käsien yöllinen puutuminen, jatkuva etova olo ja suklaan himo ovat palanneet.

Tein jo yhden halpistestinkin: yhtä viivaa se näytti. Nämä viisi kuukautta synnytyksestä (pitäisi kirjoittaa se synnytyskertomuskin itselle muistiin!) ovat kuluneet aivan älyttömän nopeaa, mutta palautumista ei ole tapahtunut. Ja se ahdistaa. Voi luoja kuinka ahdistikaan käydä vaatekaupassa muutama viikko sitten, kun koitin etsiä työhaastatteluun jotain siistiä päälle pantavaa, joka piilottaisi tuon maharöllykän. Vuosi sitten olen käynyt viimeksi vaateostoksilla ja ero peilikuvaan oli hurja. Masentavakin.

Kahden viimeisen päivän aikana olen törmännyt varsin inspiroiviin ja avartaviin postauksiin ja artikkeleihin raskauden jälkeisestä treenaamisesta. Ensimmäinen oli tämä "Pömpöttääkö"-artikkeli, jossa kerrottiin vatsalihasten erkaantumisesta ja oikeanlaisesta treenistä. Perusvatsalihastreenit rutistuksella ja lankutuksella esimerkiksi voivat pahentaa erkaantumista entisestään. Linkin takana siis vinkkejä oikeanlaiseen treenaukseen meille erkaantuneille. 

Myös tämä kolmen viikon ennen- ja jälkeen kuvaus Something Small -blogista antoi toivoa, että asialle voisi oikeasti tehdä jotain. Nopeallakin aikataululla. Jos kiinnostaa (ja haluaa käyttää vähäistä aikaa salilla käymiseen).

Onko sinun vatsalihaksesi erkaantuneet?
Onko kroppasi palautunut itsekseen vai oletko treenannut synnytyksen jälkeen?

Ps. Muistin viimein käydä ostamassa myös uuden raskausvitamiinipakkauksen - nyt alkoi myös pillereiden popsiminen!

11 kommenttia:

  1. Moikka! Kiitos linkityksestä ja tulin oikein mielenkiinnolla lukemaan tämän postauksen! Itselläni on kaksi lasta, -12 ja -13 syntyneet noin vuoden ikäerolla. Ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla. Ja täytyy kyllä sanoa, että vatsani on tällä hetkellä ehkä jopa paremmassa kunnossa kuin ennen raskauksia! Puhdas ruokavalio, 3l vettä päivässä ja aerobinen tasasykkeinen liikunta (kävelylenkit ovat parasta!) auttavat todella hyvin vatsan pömpötykseen. Omat vatsalihakseni palautuivat yllättävän nopeasti yhteen raskauksien jälkeen, mutta löysää nahkaa on toki jäänyt. Nyt kuitenkin ne tavoitefarkutkin lörpöttävät päällä 6 viikon jälkeen. Muutos lyhyessäkin ajassa on mahdollista :) Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä myös, Anna Maria. :)

      Aloitin nyt noilla erkaantumisharjoituksilla - mietin vain, että paljonkohan ja kauankohan näitä pitää tehdä ennen kuin uskaltaa siirtyä muuhun treenamiseen (ja loppuuko innostus sitä ennen :D )

      Veden juonti on aina ollut haasteellista. En ole koskaan pitänyt veden mausta yhtään Veden juonti on melkoista pakkojuomista. Se litra päivässäkin on jo työn ja tuskan takana. :/

      Minulla on takana kolme sektiota, ensimmäinen oli hätäsektio rv 25, ja nämä kaksi viimeisintä täysaikaista suunniteltua sektiota 2013 ja 2014. Ensimmäisen raskauden jälkeen ei jäänyt käytännössä mitään, mutta nämä kaksi viimeisintä.. nmoh, nyt tilanne tuntuu jotenkin toivottamalta. Mutta eiköhän se tästä. Askel kerralla. :)

      Poista
  2. Lupaan sulle kuvan mun mahasta. Arpia on ja kyllä pömpöttää. Muuten olen palautunut, kilot on menneet ja vieneet kaveritkin mukanaan. Mahan kanssa on oppinut elämään, enkä oikeastaan koskaan ole sille yrittänyt mitään tehdä. Meni esikoisesta pysyvästi rikki, muut ei ole sitä suuntaan tai toiseen muuttaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä myös, Sankari. :)

      Laita toki kuvaa, jos haluat :) MInä luulin jo välttyneeni raskausarvilta kokonaan. Vaan kappas, pari kk sitten huomasin että on niitä sittenkin tästä viimeisestä pari tullut, vaikkei ne raskaana näkyneetkään. Hassua. Sitten tietty nuo sektioarvet, mutta niitä en osaa samalla tavalla ajatella.

      Toivottavasti, Sankari, kumminkin olet sinut kroppasi kanssa <3

      Poista
    2. On tähän ehtinyt näissä melkein kolmessatoista vuodessa tottua :) Pää pelaa ja bikinit sekä napapaidat saa mun puolesta teinit pitää ihan rauhassa. Eipä tuosta mahasta muuta haittaa ole :)

      Poista
  3. Haastoin sua vähän tykönäni, käy kurkkaamassa. :) Vatsalihaksiani en oo tiedostanut ennen, enkä myöhemminkään, joten ei ole mitään, mitä surra. ;D Löllöksi tuo vatsa on kyllä raskauksista jäänyt, mutta onneksi siinä kohtaa tuli muutenkin korkeavyötäröisemmät housut muotiin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä haasteesta ja kommentista, Heidi Pii. ^_^

      Jatkan tänään tuon haasteen vastailua, mutta saa nähdä mihin asti sen julkaisu venyy. Jos tulee lähtö paljastelemaan nänninpäitä kuopukselle, niin yleensä jään (nukahdan) sille tielle sitten. :D

      Minä VIHAAN korkeavyötäröisiä housuja :D oih, voih, ennemmin kärsin tosta löllöstä. Tai ehkä pitää vaan alkaa muuttaa asennevammaa, jos ei treeni tehoa.

      Esikoisen sektion jälkeen osastolla lääkärit (vai kätilöt?) sanoi, että jäähän tuosta pitkä näkyvä (pysty)arpi, mutta onhan niitä korkiavyötäröisiäkin bikinejä, jos haluaa pitää bikinejä ennemmin kuin koko pukua.

      Ai kauhee.. totesin että kokouikkarit ja korkeavyötäröiset bikinit ne vasta kamalia onkin - arpi sen sijaa saa näkyä jos on näkyäkseen. :D

      Poista
  4. Harmi että et tunne oloasi hyväksi kropassasi! Varmasti liikunta auttaa siihen hyvän olon takaisin saamiseen jos vaan on aikaa sitä harrastaa. :) Ainakin se auttaa väsymykseen! Olen huomannut kyllä että vatsalihakset ovat hieman eri kohdassa kuin aikaisemmin, mutta ei sitä huomaa kuin tarkemmin tutkimalla. Minulla varmasti palautumiseen on auttanut se että olen aina treenannut niin paljon ja aloitin treenit heti parin viikon päästä synnytyksestä kevyesti. En tiedä mitenkä olisi sitten jos en salilla olisi käynyt ja treenaillut näin paljon. Toivottavasti pääset haluaamiisi mittoihin takaisin ja saat taas tyytyväisyyden itseesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Jasmina. ^_^ Noo, pikku hiljaa, jospa sitä energiaa ja aikaa löytyis, kun kevättä kohti mennään.

      Poista
  5. Mä en oo koskaan kokeillut noita vatsalihaksiani ja ne saattaa olla kyllä aivan eri puolilla mahaa, mutta nyt vatsa on treenillä jo aika hyvässä kunnossa - aloitin varmasti luvattoman aikaisin lankutukset ja suorat vatsat kun en ryhmäliikuntatunneilla jaksanut ainaisia lantionnostoja...
    Viisi kuukautta on tosi vähän, kyllä se oma keho sieltä tulee esiin. Mulla treenikertoja on tullut paljon, kun se on oikeastaan ainoaa "omaa aikaa" (vaikka Nipsu sitä nykyään huolellisesti boikotoikin), ja treenaus on nyt alkanut näkyä. Kaikki aikanaan, yhdeksän kuukauttahan sitä kasvateltiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, MIlla kommentista. :) Kiva kuulla, että treeni on siellä tuonut tuloksia - ja niin totta, yhdeksän kk tuota kasvatettin ja koska näitä on nyt kaksi täysaikaista eikä välissä treeniä, niin olen siis kasvattanut mahaa 18kk, että ihan iisisti vain :D

      Poista