torstai 31. joulukuuta 2015

Vanha vuosi jääköön taakse muistoina, uusi vuosi tuokoon iidet tullessaan



Vuoden viimeisiä tunteja viedään ja täytyy kyllä todeta, että tämäkin vuosi on ollut melkoisen rikas (ei tosin lompakkoon kurkkien). 

Vuoden alussa keskimmäinen aloitti esikoisen kanssa samassa kerhossa ja tammikuun puolivälissä kolmen kuukauden ikäinen kuopus muutti rytminsä yökukkujasta pois ja oma olo hiukan helpottui, kun ei tarvinnut valvoa öitä kuopuksen kanssa ja päiviä isompien kanssa. Ollaan myös kaikki saatu olla terveitä tänä vuonna.

Pääsin keväällä Etelänrantaan Teknologiateollisuuden työhaastatteluun, joka oli mahtava juttu vaikken valituksi tullutkaan. Haastattelu ja siihen pääseminen valoi uskoa itseen ja siihen että unelmatöitä kannattaa tavoitella ja niihin kannattaa uskoa. Että itseensä kannattaa uskoa.

Vapun aikaan teimme lasten kanssa viikon reissun äkkilähdöllä Barcelonan vieressä sijaitsevaan Sitgesiin. Reissu oli ihana.

Kesällä jatkoin opintoja ja sain kolumnipaikan keskipohjanmaa-lehdestä. Löysimme ihanan lastenhoitajan, joka oli muutaman tunnin viikossa isompien kanssa, kun olin kuopuksen kanssa yliopistolla. Niin ja päätin perustaa oman yrityksen, josta tulikin totta loppuvuonna.

Syksyllä isompien kerhot jatkuivat ja puoliso aloitti lyhennetyn työviikon/ osittaisen hoitovapaan, jotta voi olla lasten kanssa kun opiskelen. Suurin osa luennoista oli kumminkin iltaisin. Lisäksi olen saanut reissata Helsingissä.

Pääsin Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen työryhmään sekä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukuntaan. Pääsin myös pitämään tilastotieteestä luennon 40:lle aikakauslehden toimittajalle.

Sain marraskuussa keskosvanhempien yhdistyksen puolesta myös ojentaa Vuoden keskosvaikuttajapalkinnon arvostamalleni lääkärille ja tutkijalle professori Mikko Hallmanille tämän työstä keskoslasten eteen. Saimme myös yhdistyksen kanssa järjestettyä mahtavan kävelytapahtuman ja sometapahtuman päivän kunniaksi.

Vaikkei minun pitänyt olla tänä vuonna vaaleissa ehdolla, käänsin takkini ja lähdin kisaamaan keskustanuorten varapuheenjohtajuudesta. Usein olen tuntenut olevani ulkopuolella, eikä keskustajohtoisen hallituksen hallitusohjelma ja sen kritisoiminen mitenkään vahvistanut yhteen kuuluvuuden tunnetta. Sen sijaan teidän monien tuki, puheet, kannustus, ennakkoluulojen murtaminen ja se mahtava tulos, joka kisassa kaikesta huolimatta saatiin oli minulle oikeasti iso asia. 

Kiitos perheelleni (ja erityisesti ihanalle puolisolleni ja lapsilleni), olen onnellinen että saan viettää aikaani juuri heidän kanssa. 

Kiitos teille monille tästä vuodesta ja blogini kautta mukana elämisestä. Pahoitelut ettei ole ollut viime kuukausina aikaa seurata teidän blogeja tai kirjoitaa omia ajatuksia tänne. Kaipaan sitä ja kaipaan teitä ja blogejanne.

Toivon onnea, rohkeutta, sydäntä ja terveyttä sekä kaikkea hyvää ensi vuodellekin - jokaiselle!


4 kommenttia: