Lasten seksuaalikasvatus meidän perheessä

 

Törmäsin keskusteluun 9-vuotiaiden seurustelusta, pussailusta ja seksistä. Jotenkin konkreettinen herätys sille, että keskustelua ei auta siirtää tai odottaa, että lapset ottaa asiat itse puheeksi. Niinpä tilasin netistä lisää materiaalia keskustelun tueksi ja halusin kysellä millaisia tapoja muiden kotona liittyy esimerkiksi 0-8 -vuotiaiden lasten seksuaalikasvatukseen. Pidän seksuaalikasvatusta tärkeänä ja olen halunnut puhua lapsille avoimesti vauvasta saakka ja antaa heille mahdollisuuden kasvaa omanlaisekseen heitä kuunnellen. Oman sukupuolikokemuksen vuoksi olen pitänyt myös tärkeänä sukupuolisensitiivisyyttä ja halunnut huomioda sukupuolten monimuotoisuuden. Ei siis mitään naiseuden/ tyttöyden/ miehisyyden/ poikuuden/ sukupuolettomuuden ylistämistä. Tämän osalta olen törmännyt vuosien varrella melko ikäviin kommentteihin niin itseäni kuin myös lapsia ja lasten kasvatusta koskien. Myös lasten kuullen.

Meidän lapset ovat esimerkiksi joutuneet tilanteeseen, jossa aikuiset ihmiset ovat yhtäkkiä alkaneet huutamaan naama punaisena raivoten kuinka sukupuolia on kaksi, pojilla ja miehillä kyrpä/pippeli ja tytöillä ja naisilla pimppi. Karjuneet lastemme kuullen törkeyksiä ja kuinka kuulemma lapsemme menevät sekaisin, kun emme kerro heille että on tyttöjä ja poikia ja kumpia he ovat. Kun emme kerro, että pojille ei mekot kuulu eikä tytöille lyhyt tukka tai "poikien vaatteet". Ja että olen melko idiootti/hullu, kun en ymmärrä sitä että "olen" nainen.
 


Lapsistani olen ihan mielettömän ylpeä. He ovat huomaavaisia, osaavat ajatella ja keskustella, puhua tunteistaan ja kysyä mielessä pyöriviä asioita. Tuonkin tapahtuman jälkeen olen ollut niin onnellinen lasten tunnetaidoista ja siitä kuinka he ovat tilannetta ja myös noiden aikuisten mielipiteitä ja tunnemaailmaa sanoittaneet. Olen toki pahoillani siitä, etten pysty suojelemaan lapsiani kaikelta siltä ikävältä jota hekin ovat joutuneet kohtaamaan. Heidän sukupuolellaan tai seksuaalisella suuntautumisellaan ei ole minulle väliä, vaan haluaisin heidän kasvavan onnellisiksi, tasapainoisiksi, toisista välittäviksi ihmisiksi. 

Haluaisin uskoa ihmisistä hyvää, mutta joskus se on äärimmäisen vaikeaa. Samoin haluaisin, että jokaisella lapsella olisi jokaisessa perheessä oikeus ja mahdollisuus ilmaista itseään ja saada asiallista tietoa kehoon, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen. (Lapsen oikeus seksuaalikasvatukseen.)

Toisin kuin jotkut olettavat, väittäisin että meillä on lasten kanssa puhuttu paljon keskimääräistä enemmän sukupuolista, anatomiasta, aivoista ja niiden toiminnasta. On puhuttu psykologiasta, sukupuolirooleista, tunteista, tunnetaidoista, oman kehon turvarajoista, lisääntymisestä jne. Siis seksuaalikasvatuksesta. Vaikka avoimesti puhuminen on tärkeää ja haluaisin kirjoittaa blogiinkin mahdollisimman avoimesti, en kumminkaan halua avata lasteni yksityisyyttä, heidän kommenttejaan, terveyttään, kasvojaan, (oletettua tai koettua) sukupuoltaan ja heidän persoonaansa. Siksi pyrin kirjoittamaan tänne enemmän yleisellä tasolla ja omiin kokemuksiini pohjaten.




Me aloimme yrittää toista lasta esikoisen ollessa vuoden ikäinen, joten ostimme ja lainasimme tuolloin kirjastosta myös kirjoja aiheeseen liittyen. Niiden kautta oli hyvä lähteä tutkimaan myös kehonosia tarkemmin. Toki olimme nimenneet niitä jo kylpyhetkissä, vessakäynneillä, vauva ja keskolakuvia katsoessa jne. Vauvan kasvuun liittyen sai kummnkin vielä lisää puhuttavaa. Kuten vauvasiemenet ja kuinka ne äidin vatsassa muuttuvat vauvaksi. Lempikirjani on edelleen "Mistä on pienet vauvat tehty" (Sivusin aihetta kuopusta odottaessa "Valmistaudutaan vauvaan" -blogipostauksessa).

Esikoinen syntyi pikkukeskosena ja toista lasta yrittäessämme tuli useampia keskenmenoja, joten koimme tärkeäksi puhua lapsellekin paljon siitä, mitä kehossani tapahtuu ja miksi äiti saattaa myös joutua olemaan sairaalassa. Ikätasoisesti. Samoin esikoisen omat keskosuuteen liittyvät lääkärikäynnit antoivat hyvän mahdollisuuden puhua omasta kehosta, sen turva-alueista, tunteista jne. Ostimme myös leikkilääkärintarvikkeet hänen ollessa vuoden ikäinen, jotta hän voisi tehdä meille tutkimuksia ja sanoittaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan.  

Esikoisen ollessa kolmevuotias syntyi toinen lapsemme. Puhuimme vauvan syntymästä sekä sukupuolten monimuotoisuudesta, imetyksestä, sektiosta. Puhuimme siitäkin, että suurin osa lapsista syntyy pimpin kautta mutta (kuten meidän lapset) osa vatsan kautta sektiolla lääkärin leikatessa. Näitä synnytyksiä sektioineen meillä leikittiinkin paljon tuolloin ja taas uudelleen kolmannen lapsen syntyessä.


Saunassa on niin 3v, 5v kuin 8v kanssa juteltu sukupuolista ja sukupuolielinten monimuotoisuudesta lasten kysyessä. Olemme kertoneet että kun vauva on kohdussa ja hyvin pieni, hänelllä ei ole pimppiä eikä pippeliä. Se alkaa muodostua tämän mittaisena (näytän käsillä sikiön kokoa) jokaisella meillä erilaiseksi eikä kahta täysin samanlaista olekaan. Ja se millainen vauvalle kasvaa, riippuu siitä miten meidän geenit ja hormonit ohjaa pimpin/pippelin kasvua. Ja että ne muistuttavat toisiaan. On katsottu kuvia ja vertailtu kohtaa joka on pimpissä ja hormonien vaikutuksesta kasvaa pippeliksi. Samalla on kerrottu myös kuinka osalla lapsista ei voi sanoa olisiko se pimppi vai pippeli kun genitaalialue saattaa muistuttaa molempia ja että tällöin yleensä puhutaan intersukupuolisista.

Samalla ollaan juteltu siitä kuinka aivot ovat meidän tärkein sukupuoleen vaikuttava elin ja aivot kertovat sen mitä sukupuolta oikeasti olemme eikä kaikkea näe päälle päin. Ja kuinka pippelitkin ovat keskenään eri näköisiä ja kokoisia. Samoin pimpit. Ja että yleensä niitä joilla on pimppi kutsutaan tytöiksi ja niitä joilla on pippeli, kutsutaan pojaksi, mutta on myös tyttöjä, joilla on pippeli ja poikia, joilla on pimppi. Tai lapsia ja aikuisia, jotka eivät ole tyttöjä tai poikia vaan jotain näiden väliltä tai eivät koe olevansa mitään sukupuolta. Kaikki ovat jokatapauksessa samanarvoisia ja jokaisen keho kaunis sellaisena kuin se on.

Kysymyksiä tippuu koko ajan lisää lasten suusta. Yhä ajankohtaisemmaksi tulee murrosikä ja siihen liittyvät muutokset. Kuukautisista ja kehon muuttumisesta ollaan puhuttu paljon näiden vuosien varrella. Ja on ihanaa huomata kuinka aina tulee kumminkin uusia kysymyksiä, kertausta ja kuinka lasten kasvaessa tietyt asiat alkavat kiinnostaa enemmän. Kuten vaikkapa kuukautisten kesto, niiden alkaminen, säännölisyys, saako niitä "pois päältä" jne. Tilasin kuukautisiin ja murrosikään liittyvää materiaalia, jota on lasten kanssa nyt käyty myös läpi. Tarkoitus kirjoittaa siitä vielä ihan erillinen postaus ja toinen sukupuolirooleista.

Olisi kiva kuulla kuinka teillä on hoidettu tai aiotaan hoitaa lasten seksuaalikasvatus? Ja oliko tässä postauksessa jotain hyviä vinkkejä tai jotain mitä haluaisit kysyä tai lisätä?


Kuvat ovat meidän toukokuiselta Ainolanpuisto retkeltämme. (c) Elina Lappalainen.




Linkkejä: 

Kommentit

  1. Voi kun kaikki suhtautuis sukupuolen moninaisuuteen niin kuin te! Ite oon ruennu tajuamaan, että mulla on jääny sukupuoli-identiteetti muodostumatta traumojen takia ja mulle on vaan lätkästy tyttö- tarra, että ota tuo. Nyt sitten yli 30-vuotiaana onki hyvä rueta miettiin omaa sukupuoli-identiteettiä, että mikäs se mun kohalla vois olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kesti mullakin aikansa. Enkä tiedä, onko se omakaan identiteetti ikinä valmis.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit